HUUTO.NET!

Hei vielä toisen kerran! Olen käyttänyt vapaapäivääni hyväkseni ja naputtelin teille tuotteita huutikseen myyntiin :) Käykääpä kurkkaamassa mitä kaikkea kivaa sieltä löytyy, eli TÄNNE siis hopihopi! Varsin käyttämätöntä kamaa on tällä kertaa paljon myynnissä :)

Canon vs. Pentax

Canonilta tarjottiin jokunen aika sitten minulle medialainaan EOS 550D -kameraa, ja kun sen laina-aika on nyt umpeutunut, ajattelin siitä teille jotain kertoa. Pari viikkoa sillä ehdin kuvailemaan, ja oikeastaan kaikki sillä aikaa tehtyjen postaustenkin kuvitukset ovat tuolla Canonilla otettuja. Ja ihan tiedoksi, en ole siis missään nimessä mikään valokuvausguru, enkä ihan kamalasti kameroista tiedä, joten tätä postausta ei sillä kannata ottaa, mutta ajattelin silti nyt kertoa päällimmäisiä fiiliksiä, mitä tuosta lainakamerasta tämän kahden viikon aikana heräsi. Eli oma kameranihan on iskän (toim.huom., isäni on valokuvaus- ja kameraharrastaja, joten tulen viittaamaan varmaan vähän joka välissä hänen mielipiteisiinsä ja neuvoihinsa kun kameroista puhutaan :D) vanha, vuonna 2007 ostettu Pentax K100D, jolla olen kuvaillut reilun vuoden päivät nyt, ja se tosiaan on syrjäyttänyt käytöstäni täysin kokonaan ennen käyttämäni Canonin peruspokkarin.

Yleisesti ottaen käyttömukavuuksiltaan Canon ja Pentax oli aikalailla samaa luokkaa, ja se mitä Canonissa oli parempaa, johtuu paljon siitä, että malli taitaa olla sen 3-4 vuotta omaa runkoani uudempi. Multahan ei löydy videokuvausmahdollisuutta Pentaxista, Canonin näyttö oli joku sata kertaa laadukkaampi, mutta itse kuvausjäljessä/kuvien laadussa en huomannut mitään eroa. Kommenttiboksissa mulle tosin vinkattiin ottamaan kuvia liikkuvista kohteista, joten nähdään vähän automaattitarkennuksen eroja! Tässä muutama Canonilla otettu:

Ja tässä sillä isäni uudemmalla Pentaxilla ja sen perusobjektiivilla otettuja kuvia:

Eli vertailussa lähinnä siis mihin Canon huonoimmillaankin pystyy, ja taas mihin Pentax, isäni se uudempi versio parhaillaan pystyy :) Mua harmittaa kun en saanut otettua Canonilla kaikkein aurinkoisimpina päivinä kuvia Elvistä, mutta siis uskon sen yltävän myös parempiin kuviin noiden liikkuvien kohteiden kanssa, jos sitä olisi itsekin ehtinyt käyttää enemmän kuin sen kaksi viikkoa! Huimaa eroa noiden kahden mallin välillä tuskin tosissaa on, mutta jollain tapaa tykkään tän käyttökokemuksen perusteella kuitenkin Pentaxin tarkennusnopeudesta. Mikä riippuu todella paljon sitten taas objektiivistakin, joten vertailepa noita sitten :D

Ainoa missä oli mielestäni selkeä ero, oli lähitarkennus! Kun otin vaikka kotipostaukseen lähikuvia, jouduin vaihtamaan kuvausvälineeni muutamassa kuvassa omaan Pentaxiin, koska en saanut Canonia tarkentamaan lähikuvissa yhtä helposti kuin Pentaxia! Canon jäi jumittamaan ja veivaamaan ikuisuuksiksi, ja vaikka siinä oli vastaavat tarkennusasetukset päällä kuin Pentaxissa, ei se silti suostunut joka kohdasta kuvaa ottamaan. Esim. tuota kattokruunua kuvatessa Canon ei löytänyt tarkennuspistettä sitten ollenkaan, joten kuva on otettu Pentaxilla.

Yleisesti ottaen Canonin plussia (Pentaxiin verrattuna tai ihan muutenkin) oli keveys (tosin iskä tokas, että "no, muovi on kevyttä" mikä sai ainakin mut heti ajattelemaan, että keveys ei takaa samaa laadukkuutta kun painavampi Pentaxini, se onko näin oikeasti, niin en tiedä :D), nykyaikaisuus, kuvanoton nopeus, hyvä näyttö, nopeat toiminnot, helppokäyttöisyys - vastasi toiminnoiltaan varsin paljon omaa kameraani. Miinuksia sitten antaisin ehkä tosiaan tuosta automaattitarkennuksesta, vauhdissa ei pysytä mukana ja lähellä sahataan vuosia. Ja toki siitä, että saattaa olla käyttäjässäkin vika, oon oikeesti todella tottunu tohon omaan vanhaan, ja ymmärtänette ettei kahdessa viikossa ihan uuden kanssa samanlaisiin rakkausväleihin kerkeä päästä :D

No, Canon oli siis hyvä peruskamera, helppokäyttöinen ja automaattiasennolla varmasti oikein hyviä kuvia tarjoava vähemmänkin kameroista tietäville. Itse en siihen niin kovasti ihastunut, että aikoisin Canoniin vaihtaa, ennemminkin se sai haaveilemaan uudemmasta Pentaxista. Jos minulta kysytään, suosittelisin edelleen Pentaxia ennemmin kuin Canonia, mutta onhan Canonissa tietenkin se hyvä puoli, että suosionsa ansioista siihen on varmasti myynnissä hyvinkin paljon oheismateriaalia, objektiiveja yms, myös käytettyinä, jolloin niitä saa hippasen edullisemmin ostettua :)

Semmosta siis tällä kertaa! Kysykää, jos on kysyttävää, vastaan jos osaan :D

Lempiblogejani

Oman blogitauon aikana en luopunut kuitenkaan lempiharrastuksestani, muiden blogien lukemisesta. ♥ Mulla on superpitkään ollu jo ne vanhat ikuisuuslempparit jotka tulee aina luettua (ootte saattaneet ehkä joskus kuulla Too Fast For Lovesta, Mungolifesta, Focus on Fashionista ja muutamasta muusta sen sellaisesta?) mutta kevään & kesän aikana löysin viimein uusia blogirakkauksia, joihin olen jaksanut aina vaan palata ja palata! Tää on oikeesti aika harvinaista, koska blogeja on n. miljoona, ja mulla on aika tiukat kriteerit, että niistä jaksan kiinnostua. Tiedän ehkä kymmenen muutakin todella suloista blogia, mutta henkilökohtaisesti mun on jotenkin vaikea samaistua juuri ripille päässeiden tyttöjen sielunmaisemiin, kun itselläni moiset kokemukset ovat sen melkein kymmenen vuotta sitten elettyjä.. :D Mutta tässä siis näitä:

Peetan blogissa rakkauttani herättää mm.:
♥ ihanat kuvat!
♥ Peetan tyyli, tietenkin

♥ ..ja sisustustyyli! Ihanan persoonallista, eikä aina niitä kliinisiä, persoonattomia valkosia huonejakaluja valkosilla seinillä valkosten verhojen ja tyynyliinojen ympäröimänä varmaan valkoset sukatkin ainoastaan jalassa. Sellasen sisustuksen osaa kuka vain tehdä katsomalla sisustuslehtiä, rakastan omaperäisyyttä enemmän!

♥ kirjoitustyyli ratkaisee myös, Peeta kirjoittaa niin, että juttuja jaksaa lukea.



♥ Tyyli!
♥ kirjoitusasu!
♥ ainainen hyväntuulisuus ja aurinkoisuus, piristää päivää kuin päivää :)

No nyt huijattiin ihan vähän, koska tätä blogia olen seuraillut melkeinpä vuoden päivät tosin aika epäsäännöllisesti, mutta seurannut kuitenkin.

♥ Tää on ehkä yksinkertaisesti maailman kaunein blogi..
♥ ..maailman kauneimmilla kuvilla,
♥ ..maailman kauneimmilla ajatuksilla kuviin liitettynä..
♥ ja maailman kauniimmalla ulkoasulla.
♥ Tätä on ihana seurata silloin tällöin, kun täällä käy harvemmin, "kerralla" on tullut niin paljon ihanaa uutta katseltavaa, että se niiden fiilis toimii jotenkin paremmin kun jokaisen postauksen erikseen katsoessa :)



♥ Vaikkei oman pukeutumisen kanssa ehkä niin tyylit kohtaakaan, rakastan Hannan asuja!
♥ ..ja kuvia!
♥ ..ja kauneutta :)
♥ ..ja sitä sellasta arkisuutta ja maanläheisyyttä mitä tää blogi huokuu, ihania asuja ja niiden seurana kuvia kissanpennusta tai ihanasta Mummosta!

No vähän taas huijasin, Ida ei ole uusi tuttavuus, vaan olen lukenut hänen juttujaan jo Puukkohupparitytöistä lähtien! Mutta niitä sydämiä siksi, koska..

♥ kuvat, ah täydellisiä!
♥ Idan tyyli on omannäköisensä, eikä poimi jokaista vastaantulevaa trendiä vaatekaappiinsa, jos se ei sinne oikeasti käy
♥ Ida on suloisin, aito, kaunis ja ihana.
♥ Idalla on maailman paras musiikkimaku, oon löytäny vaikka mitä lempparibiisejäni tän blogin kautta :D

Ja viimeisenä se ehkä kaikkein lempparein löytö! White Trash Diseasen bongasin itseasiassa jonkun blogin kommenttiboksin kautta, siellä kommentoinutta Nataliaa seurasin omaan blogiinsa saakka huomaten vasta ehkä kuukausi myöhemmin muidenkin löytäneen hänet, ainakin blogilistan kuumalla listalla roikkumisen perusteella! Ja ne sydämet:

♥ Persoonallisuus. Voisin laittaa tähän viisi sydäntä allekkain, ja kirjoittaa joka kohtaan persoonallisuus. :D Mutta persoonallisuus tyylissä, kirjoituksissa, kuvissa, elämässä, tavassa olla mieltä asioista.
♥ Asioiden kaunistelemattomuus. Jos Natalia on jotain mieltä asiasta, hän sen kertoo, perustelee ja pysyy siinä. En ole välttämättä aina Natalian kanssa samaa mieltä, mutta ihailen ihmisiä, jotka pystyvät perustelemaan näkemyksensä.
♥ Ihailen myös salaa kaikkia noinkin tatuoituja ihmisiä, ja haaveilen aina vain enemmän isoista ja värikkäistä kuvista ihollani, hmm..
♥ No, oon ehkä vähän salaa aika kokonaisvaltaisesti rakastunu kaikkein eniten juuri tähän blogiin ja bloggaajaan :D

Blogeihin pääsee siis kuvia klikkaamalla! Löytyikö yhteisiä lemppareita? Mitä blogeja te seuraatte tällä hetkellä kaikkein tiiviimmin? :)

Arjen sankari

huivi&toppi: Vila / housut: ONLY /laukku: Peetalta / kengät: H&M

Minä ♥ se tunne, kun oot ollu hakemassa poikaystävää lentokentältä, käynyt moikkaamassa kaveria kauppakeskus Sellossa, mennyt syömään rakkaasi kanssa Wrong Noodle Bar'iin, kipaissut postissa kotimatkalla, ottanut muutamat asukuvat yleisen tein varrella olevassa rannassa ja olet juuri astumassa kotiovestasi sisään, kun huomaat, että housujesi vetoketju on ollut koko päivän auki. ♥♥ Ai kuinka ihanaa.

No joo. Rakastan tuota uutta huiviani, jopa niin paljon, että pakko se oli perjantaina laittaa päälle vaikka oli reippaasti yli 20 astetta lämpöä. Mun päähän ei näemmä meinaa mahtua se fakta, että elokuun lopullakin tarkenisi ilman paksua kaulahuivia :D Elin myös noiden ONLYn chinojen kanssa varsinaisessa symbioosissa koko kevään ja alkukesän, heinäkuussa koitin jo hieman vierottautua niistä, mutta nyt ne ovat taas palanneet käyttöön. Löövlööv. Multahan löytyy noi toki mustinakin, mutta näissä vaaleissa on ehkä kuitenkin enemmän sitä jotain. Ja jooo, jos nyt jotain asusta pitää vielä sanoa, niin voishan sitä tosiaan vaihtaa joskus ihan oikeisiinkin laukkuihin noiden kangaskassien sijasta, mutta hitto kun niihin vaan mahtuu niin kätevästi koko elämä, eikä ne silti paina mitään. :D Ehkä joskus, talvemmalla sitten vaikka!

No, mitäs teille :D ? Tykkäsittekö vaikka tän kertaisesta perusasustani :) ?

I ♥ HKI

Voi jos mulla ei ois koiraa, niin muuttaisin kyllä samantien johonkin ylikalliiseen asuntoon lähemmäs keskustaa. ♥ Rakastan kyllä asua nykyiselläkin asuinalueellani, mutta jokin noissa ikivanhoissa kivilinnoissa, ihanissa sisäpihoissa ja raitiovaunujen kolinassa vaan lämmittäisi kamalasti mieltäni, enkä osaa olla haaveilematta asumisesta Töölössä, Kalliossa tai Punavuoressa! Omaa hermoheikkoa koiraani minulla ei kyllä olisi sydäntä noille kaupungin meluisille kaduille viedä, joten on täällä hieman kauempanakin ihan hyvä. Pääseehän tästä helposti keskustaan milloin haluaa. ♥ Ja onneksi kouluni (jossa alan taas ahkerammin käymään, lupaus!!) on Kruunuhaassa, jo se riittää monesti hyväksi syyksi raahautua luennoille :) Sitä paitsi, yksi niitä parisuhteen kompromisseja on kyllä ollut myös se, että tällä hetkellä asumme Kimmon lempikaupunginosassa, ja oikeastaan sekin tekee minut aika onnelliseksi! :) Ja Elvin. Ja ehkä vähän myös mun varkauesta kotoisin olevan sieluni, joka ei välttämättä kestäis esim. Kalliota naapurustona kaiken tän hiljaisuuden ja rauhallisuuden jälkeen?!

Parisuhteellisuusteoria

Kimmo lähti aamulla Ruotsiin, ja nyt mulla alko soida päässä Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen ja mun tekee mieli kirjoittaa tähän, että minä olin jo silloin onneton! No mutta nyt kyllä ihan vähän olenkin, koska mulla ois tänään ja huomenna vapaapäivät, samalla kun herra työmatkailee länsinaapurissamme juurikin nämä kaksi päivää. Ennen, eli kevyesti vielä puolikin vuotta sitten, olisin hyppinyt riemusta kattoon sillä hetkellä kun Kimmo kertoo työmatkastaan, olisin juhlinut sitä vapautta ja yksinolonriemua, mikä minulle koittaisi. Aamulla Kimmon lähtiessä olisin herännyt samantien nauttimaan yksinolosta, ja siitä tunteesta, että kahteen päivään mun ei tarvitse ajatella koko parisuhteen olemassaoloa sitten tippaakaan. Olisin vapaa, ja saisin kuvitella ihan hetken olevani myös yksin, ja vain ja ainoastaan se, joka asioistaan määrää ja päättää.

Olen tosiaan ihan superitsenäinen. Rakastin yksinasumista yli kaiken, voin ihan hyvin muuttaa yksin paikkakunnalle, josta en tunne ketään. Voin mennä tarvittaessa yksin leffaan, voin hankkia yksin koiran, ja teen oikeastaan kaikki suurimmat ratkaisuni aina yksin, omahan on elämäni. En juurikaan tarvitse ihmisiä ympärilleni pärjätäkseni, ja yksi suurimmista peloistani onkin ollut tulla liian riippuvaiseksi kenestäkään muusta ihmisestä, joten se tietynlainen itsenäisyys on jatkunut elämässäni ihan näihin päiviin saakka.

Kun palasin Oslosta au pairin -hommista keväällä 2007, ja muutin ypöyksin Helsinkiin ilman minkäänlaista sosiaalista verkostoa, mulla piti olla edessä maailman ihanin ja huolettomin sinkkukesä. (ja mä niin vihaan sanaa sinkku..) Olin viimein saamassa etäisyyttä myös rakastamastani Oslosta, ja niistä ihmisistä ketkä sinne jäivät. Halusin aloittaa taas ihan alusta, ihan yksin ja ihan uudessa kaupungissa. Ja tarkoitus oli päästä syksyllä Oulun ammattikorkeaan lukemaan viestintää, jonne tosin hakupisteeni jäivät YHDEN päähän (34/36 oli raja?) siitä, että olisin saanut edes pääsykoekutsua.. Sinä kyseisenä päivänä, kun noissa pääsykokeissa olisin muuten ollut, kutsuinkin rakkaimman ystäväni Annan viikonlopuksi meille, ja lähdimme sitten lauantaina juhlimaan Helsingin yöhön muun Varkaus-porukan kanssa.

we♥it.com

Ja sepä siitä itsenäisestä ja vapaasta kesästä sitten. Tapasin tuona iltana Kimmon, joka alkoi ehkä toisilla treffeillä kutsua minua tyttöystäväkseen, ja joka huomaamattani jäikin loppukesäksi aika vahvasti luokseni hengaamaan. Ja kun muutin elokuussa 2007 pieneen yksiöön Espooseen, muutti Kimmo siitä muutaman kuukauden päästä ihan virallisesti luokseni asumaan. Eli tuosta huolettomasta kesäromanssista tulikin vähän niin kuin vahingossa vakava parisuhde, jossa nyt neljän vuoden jälkeen tiedetään jo yhteisten lasten nimet ja keitä meidän häihimme kutsutaan, kun minusta joskus viimein tulee Rouva K.

Ainoa asia, mikä tuon ehkä vähän yllättäenkin kuvoihin tulleen parisuhteen myötä ei jäänyt, oli se ehdoton itsenäisyyden tarpeeni. Olen ollut aika varma näihin päiviin saakka, että jos tulen riippuvaiseksi millään tavalla Kimmosta, ei niin kutsutusti hyvä heilu. Teen edelleen paljon asioita ihan kun en parisuhteessa olisikaan, haaveilen reissuista kavereiden kanssa, vietän viikonloppuja ystävien kanssa ulkona kotona piipahtamattakaan, jaan mielessäni uusia tavaroitamme hankkiessamme kategorioihin sen mukaan kumpi ne sitten joskus saa kun erotaan. Isommatkin hankinnat ovatkin olleet alusta asti meidän omiamme, uusi auto ja uusi TV, ne ovat Kimmon, Elvi on taas alusta asti ollut ihan vain minun koirani. Myös sohva on Kimmon, Kimmo saisi myös sänkymme. Minun on taas ihan ehdottomasti kirjahylly ja ruokapöytä, tosin tuolit kuuluvat Kimmolle.. Makuuhuoneen lipasto, minun!, blenderi, minun!, mikroaaltouuni, no se voi olla Kimmon. Ja sitten samalla ihmettelen miten tämä parisuhde voi olla näin helvetin vaikeaa! Miksei Kimmo tee asioita niin kun minä haluan? Miksei se ymmärrä, että jos ruoan kanssa on pastaa, sitä kuuluu olla vähemmän lautasella kuin kastiketta? Miksei se myöskään tajua, että kaapinovet on laitettava kiinni kun kaapilla on käynyt? Miksi ihmeessä se olettaa, että minä viettäisin lomani sen kanssa, ihan kun sen nyt pitäisi olla joku täysi automaatio, ollaanhan me parisuhteessa!? Kimmo myös viikkaa paidat väärin, laittaa eripariset lakanat sänkyyn jos se saa itse valita, ostaa vääränlaista lakritsijäätelöä, eikö se nyt tajua, että vain Valion lakritsijäätelö on lakritsijäätelöä, muu on täyttä roskaa?! Ja nämä nyt ovat ihan pieniä asioita, eihän se edes tajua muistaa mua kukilla sillon tällön, saati millään kivoilla yllärijutuilla keskellä tavallisia arkipäiviä! Kamalaa, miten tuo ihminen voi tehdä tästä suhteesta näin vaikean?!

Näin valehtelematta näin viime syksynä Annaa ja Meriä ennemmän kuin Kimmoa. Vietin kaikki vapaat viikonloppuni tyttöjen kanssa, kävin leffatreffeillä tyttöjen kanssa, ihan vain olin tyttöjen kanssa. Ja nyt kun nuo kaksi ovat jossain hemmetin Australiassa, ei minulle yhtäkkiä jäänytkään kuin Kimmo ja kotona oleminen. Ja voi, miten oisinkaan antanut kaikkeni, jos Kimmolla olisi viime keväänä ollut tällaisia muutaman päivän työmatkoja, jolloin voisin vain olla, ja nauttia taas siitä, ettei tarvitse ajatella muita kuin itseään! Eihän Kimmon kanssa nyt voi tehdä mitään, se on niin poikaystävä ja sitä näkee muutenkin joka hemmetin päivä kotona!

Ja sitten tuossa keväällä, joidenkin tyhmien ajatusteni jälkeen tajusin yhden pienen asian. Meillä ei ole nimittäin koskaan mennyt Kimmon kanssa huonosti, ei ehkä kertaakaan tämän neljän vuoden aikana. Mutta minulla on mennyt säännöllisin väliajoin huonosti itseni kanssa. Ja se jos mikä heijastuu myös parisuhteeseen. Se on saanut minut kuvittelemaan, että Kimmon kanssa ei olekaan hyvä olla, tai se on saanut minut luulemaan, ettei parisuhde ylipäätään välttämättä kannatakaan tässä vaiheessa elämää, ei ole se mun juttuni. Ja ihan tuossa vähän aikaa sitten olen oikeasti tajunnut, että tämä kaikki johtuu siitä mun helvetinmoisesta tarpeesta olla itsenäinen. Olla riippumaton kenestäkään. Kun pidän itseni tarpeeksi kaukana parisuhteestani, voin olla edelleen itsenäinen ja päättää omista asioistani. Kun en antaudu ihan täysillä mukaan suhteeseen, voin olla siis molempia, vapaa ja varattu. Yksin ja yhdessä. Ja silti ah, niin itsenäinen ja yksin pärjäävä, eihän minulla olisi huolenpäivääkään vaikka K:n ja minun tiet eroaisivatkin!

Mutta ei se ehkä ihan menekään niin. Jos kaikkien pitää tavallaan luopua jostain parisuhteen eteen, minun täytyisi opetella luopumaan tästä suuresta itsenäisyydentarpeestani. Ei kokonaan, koska en edelleenkään halua sen johtavan riippuvaisuuteen, mutta sen verran silti, etten elä koko aikaa niin, että "sit kun me erotaan.." Ei parisuhde toimi niin. Ei yhdessäolo voi olla sataprosenttista, jos toinen miettii koko ajan varasuunnitelmaa, jos tämä ei toimikaan. Joten, nyt kun Kimmo on huimat kaksi päivää poissa, onkin ehkä ihan ok, etten etukäteen olisi halunnut hänen menevän. Sanoin Kimmolle eilen ehkä seitsemän(sataa) kertaa, että älä menekään, ollaan vain kahdestaan nämä kaksi päivää. Mutta nyt kun toinen on mennyt, voinkin ehkä nousta sieltä ikävästä, nauttia siitä hieman, koska nythän minulla on huomiselle jotain arvokasta odotettavaa, nimittäin armaani paluu tuosta kaukaisesta Tukholmasta. Voin olla hetken yksin, nauttia siitä, mutta tietäen, että tässä yksinolossa parasta kuitenkin on huomisilta, ja se kun Kimmon lentokone laskeutuu taas tutusti ja turvallisesti Helsinki-Vantaalle, jolloin Kimmo on siis ihan kohta kotona. Meidän kotonamme, siinä yhteisessä ja jakamattomassa. ♥

Sydämiä ja raitoja

paita & kangaskassi: Weekday, Oslo / hame&huivi: ONLY

Asu viime lauantailta, olkaa hyvät! Mulla ei ihan kamalasti kesällä noita vapaita viikonloppuja ollut, ja kun nyt viime viikonloppu moinen oli, olen ehkä maailman onnellisin, että oli vielä melkein kesä, ainakin ilmojen puolesta!

Tuo hame on muuten oikeasti maksimekko, jonka "maksi"pituus tosin ei ihan riitä mun 178 cm pitkälle varrelleni.. Käytin sitä kesällä jonkin verran töissä niin, että solmin helman solmulle toiselta sivulta, jolloin se oli enemmän midihame, mutta nyt kun olen tuloksetta etsinyt kivaa, ja arkista pitkää hametta syksyksi, keksinkin virittää mekon alemmas vyöllä ja paita vaan päälle, niin kaapista löytyikin valmiiksi mukava maksihame! Ja nyt pituus on sopivasti muunneltavissa, jos sitä edelleen haluaa pitää mekkona tai vaikka Converseja korkeampienkin kenkien kanssa :) Ja ehkä tuota voisi joku päivä käyttää noin ihan siellä töissäkin :)

No, mitä tykkäsitte asusta? :)

Viikonlopun fiiliksiä

Lauantaina:

♥ Shoppailtiin Annan kanssa Helsingissä, josta löydettiin vanhalta linja-autoasemalta maailman suloisin Italialainen tori -tapahtuma!
♥ Käytiin Lintsillä ihmettelemässä miten hirveästi siellä olikaan ihmisiä. Saatiin myös käytettyä yhteensä n. 40 euroa, tuloksena kolme pehmolelua ja fantapullo.
♥ Illalla oltiin kotona, syötiin herkkusalaattia ja laulettiin Singstarilla uusia biisejä.

Sunnuntaina:
♥ Nautittiin aamupalaksi luonnonjogurttia vadelmilla
♥ Käytiin kahden tunnin lenkillä Elvin ja Annan kanssa
♥ Jonka jälkeen Anna palasi kotiinsa Kotkaan.
♥ Luin paljon.
♥ Rakastin ihanaa Lindexiltä ostamaani viittaa.
♥ Ihastelin myös Kimmon tekemää parvekelaudoitusta, josta haaveilin jo aiemmin kesällä.
♥ Paistettiin illalla myös lettuja, koska K oli ostanut kaupasta vahingossa noin miljoona litraa maitoa, joka piti saada käytettyä.

Toivottavasti teillä oli myös kiva viikonloppu. ♥

Idioottivarma tuorejuustokakku

Noniin, aloitetaan nyt nämä reseptit tällä juustokakulla, kun sitä jo ehdittiinkin toivoa! :) En juurikaan harrasta ruoanlaiton lisäksi myöskään leipomista, mutta nää on aina niin idioottivarmoja, että jopa mulla riittää kärsivällisyys erilaisten tuorejuustokakkujen valmistamiseen. Yleensä leivon vain jos meille on tulossa vieraita, muuten syötäs päivässä kokonainen kakku kahdestaan Kimmon kanssa (suhteessa mulle viisi kuudesosaa ja K:lle loput..), joten nyt Annan vierailun kunniaksi piti taas jotain herkkua valmistaa :)

Daim-vadelmajuustokakku

Pohja:
♥ 200 g valinnaisia keksejä,
itse käytän yleensä Dominoita
♥ 75 g voita

Täyte:
♥ 4 liivatelehteä
♥ 200 g maustamatonta tuorejuustoa
♥ 2 rkl kiehuvaa vettä
♥ 2 rkl sitruunamehua
♥ 2 dl ranskankermaa
♥ 5 dl vadelmia
♥ 1 pussi Daim-rakeita

Pohja: Murenna keksit ja nypi rasva joukkoon. Sekoita ja levitä irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte: Liota liivatetta 5 minuuttia kylmässä vedessä. Sekoita sitruunamehu sekä paseeratut vadelmat tuorejuustoon. Sulata liivate kiehuvaan veteen ja lisää ohuena nauhana tuorejuustoon. Lisää kerma ja 3/4 Daim-raepussista sekaan. Kaada vuokaan pohjan päälle, ja anna olla yön yli jääkaapissa. Loput Daim-rakeet voi asetella kakun päälle koristeeksi.

Ja siinäpä se! Ohjeeseen kuului oikeasti myös 1-1,5 dl sokeria ja 2 tl vaniljasokeria, mutta mun mielestä toi on ehdottomasti parempaa kokonaan ilman, Daim sekä pohja ovat kuitenkin sen verran makeat, että mun makuun täytteestä tulee vähän liian äklö jos täytekin on itsessään kovin makea. Mutta makunsa toki kullakin! Ranskankerman voi myös korvata kuohukermalla, jolloin se kannattaa vatkata löysähköksi vaahdoksi ennen tuorejuustoon sekoittamista. Mulla on myös tosi iso toi irtopohjavuoka, joten teen yleensä täytteen kaksinkertaisena, että siitä tulisi edes hieman korkeampi :) Ja sit vaan herkuttelemaan! ♥

Väsypää

bleiseri&korvakoru: H&M / paita&farkut: ONLY / kengät: Keds / kangaskassi: Peetalta

Moiheiterve! Hieman nuutuneen näköinen asukuvattava ollut taas liikenteessä, mutta sitä sattuu näinkin aamuvuoropainotteisen viikon kunniaksi :D Kyseiset vetimet ovat taas kerran ainoita työvaatteitani, joita tälläkin hetkellä on liikkeessämme myynnissä, joten noita tulee varsin usein nyt töissä kulutettua. Olen aika huono ostamaan töistä vaatteita (sen alkuhuuman jälkeen kun piti ostaa kaikki vähänkin kivaa muistuttava vaate kotiin..), ja onkin aika saavutus, jos saan sellaisen asun ylleni, jonka haluan kuvata jopa blogiin asti! Tosi basic tää taas on, mutta helppoutta olen oppinut entistä enemmän kyllä asuissani arvostamaan! ♥ Pitäis oikeasti varmaan olla joku rikas kotirouva, että oikeasti saisi edes 5 kertaa viikossa päälleen sellaisen asun, johon ehtii panostaa ja joka on edes jollain tavalla inspiroiva? :D

Mutta nyt kutsuu se herkullinen juustokakku ja maailman paras seuralaiseni Anna, ihanaa viikonloppua murut! Mitä meinaatte puuhata?

Videostara

Joku hölmö meni tällasta toivomaan, joten saamanne pitää!

Joo moi. Apua. Haha, no ainakaan mun ei tarvitse tuota itse katsoa ehkä enää kertaakaan :D Mutta joo-o, kuten videolla sanoin "mikäs tässä höpötellessä".. :D Tottuukohan sitä ikinä itsensä videolla näkemiseen? Tai oman äänen kuulemiseen muualla kuin pään sisällä? No niin tai näin, kommentoida videota saa, ja huomenna palataan asiaan taas ihan tuttujen ja turvallisten kuvien ja tekstin välityksellä ;)

Paloja kotoa

Mulla on ollut tänään pitkästä aikaa arkivapaa, ja vaikka miten teki mieli vaan käpertyä peiton alle ja lukea kirjaa koko päivä, otin itseäni niskasta kiinni ja suursiivosin viikonloppua varten! Ylihuomennahan luokseni tulee mun jo bff-Anna Kotkasta (ei siis ihan vielä se Australiassa hengaava yksilö), joten kaiken pitää olla ehkä vähän edustavammassa kunnossa ystäväni vierailua varten. ♥ Ja vaikka itse sisustuspostausta tästä "uudesta" kodista ei ole vieläkään luvassa (no kun täältä edelleen puuttuu se oleellinen hylly + peili :D), saatte muutamia paloja sisustusyksityiskohdista, joita innostuin laina-Canonillani kuvailemaan! Eli kunnon sisustuspostausta tulee myöhemmin (olettaen, että sellaista haluatte:), samoin kertoilen mielipiteitäni myös tuosta Canonista, kunhan ehdin sillä enemmän kuvailemaan! Mutta kuten kuvista näkyy - mitään kliinistä sisustuslehtikotia ette tämän blogin puolella tule näkemään, omaan kotiini haluan ehdottomasti kaikkea väreistä räsymattoihin! Kodin pitää näyttää siltä, että siellä asutaan, eikä kuljeta mikään muovisuojapuku päällä ettei vain valkoisiin pintoihin tipu pölyhiukkastakaan, vai mitä ;)?!

Nyt menen nauttimaan Kimmon tekemästä herkkusafkasta ja katsomaan Housea, jospa saisin ensimmäisen reseptinkin tähän blogiin vielä tällä viikolla ;)

Erottamattomat

Löysin perjantaina uuden rakkauden, ja ollaan oltu siitä asti täysin erottamattomat! Lauantaina oltiin yhdessä Kimmon sukulaistytön synttäreillä, sunnuntaina töissä ja myöhemmin Mustikkamaalla yöpiknikillä sekä eilen taas töissä ja sen jälkeen Ikeassa (josta haluamme hylly oli loppuunmyyty, nöööyh :o)! Kyseessä on tietenkin uudet lempparifarkkuni, ONLYn korkeavyötäröiset Ultimate Exclusivet ♥

paita: Weekday / huivi&farkut: ONLY / kengät: Keds

Nää on ihan rakkautta. Olen vähän onnellinen, että olen vaatteita myydessäni oppinut kantapään kautta sen, että farkut PITÄÄ ostaa niin tiukkoina, ettei ole kiva hengittää, koska nämä ihanat olivat jo ensimmäisen käyttöpäivän jälkeen maailman parhaat sekä mukavimmat päällä, ja silti istuvat edelleen täydellisesti. ♥ Mulla meinaa välillä salaa palaa pinna asiakkaisiin, jotka eivät tuota farkkusääntöä usko, mutta selviän näistä tilanteista kunnialla ajatellen, että ehkä olen heidän mielessään kun he muutaman käyttökerran jälkeen kiroavat löystyneitä farmarihousujaan. :)

Mutta mun ei tarvitse kirota. Toivon kovasti näitä tulevan eri väreinäkin, koska en oo ihan varma onko kovin jees, jos meen koko loppuvuoden samoissa housuissa töihin. Tekis nimittäin ihan vähän mieli tehdä niin.

Pientä syysinspiraatiota

Nyt kun kesäinen tuuli on oikeasti vaihtunut jo varsin viileäksi, eikä ulkolämpötila enää joka päivä kohoile sinne yli kahteenviiteen, halajaa mieleni ehkä jo niiden syysvaatteiden perään. Pitihän niitä jo Oslosta ostella, mutta kun kasvoja lämmitti koko matkan ajan aurinko täydessä tehossaan, ei neuleet enää innostaneetkaan kaupan hyllyillä. Sitä paitsi miten on niin ihmeen vaikeaa valmistaa kauniita ja ihania neuleita muustakin kuin sataprosenttisesta akryylista..?! Mutta nyt syksyksi haluan mm. kaiken lisäksi nämä:

♥ Värejä! Kirkkaat värit jäivät kesään, mutta nyt himoitsen paljon tuosta kollaasistakin löytyviä laivastonsinisiä, murrettuja oransseja/punaisia, sinistä, hopeaa.. Ei sitä ainaista mustaa vaan!

♥ Maksihelmaa! Ostelen aina ja kaikenlaisia hameita, mutten osaa pitää kovin lyhyitä. Ja koska minulle on tätä pituutta hieman runsaammin luotu, oikeastaan kaikki paitsi midit ja maxit on mulle lyhyitä..
♥ Isoja ja voimakkaita kuoseja, huiveissa, ponchoissa, viitoissa!
♥ Metallisen hopea paita, jätin Gina Tricotista yhden varsin varteen otettavan ostamatta ja nyt harmittaa.. oiskohan niitä vielä siellä? Toisi kirjaimellisesti hieman hohtoa asuun ihan perusfarkkujenkin seurana!
♥ Punaiset farkut! Tai vaikka tummanvihreät, murretun siniset tai ruskeat! Yllä olevat Asokselta löytyneet on ihanat!
♥ Karvaliivi, oli miten so last seasonia tahansa, kaivan kyllä oman lempparini käyttöön heti kun sen kanssa ei saa ulkona/mielellään sisälläkään lämpöhalvausta!
♥ Kengät, tyttömäisistä maiharityyppisistä haaveillen, mutta lämpeän kovin myös kollaasissa oleville Topshopin ystäville!
♥ Takki! Hiihtelen kyllä varmasti vielä viime vuonna ostamassani Vero Modan maihinnousutyyppisessä parkassani, mutta haluaisin myös uuden, ehkä vähän siistimmän takin. Mulla ei ole vain minkäänlaista käryä millasen. Olen tuskastellut nyt jo kolmatta syksyä saman ongelman kanssa, miksei mitkään villakangastakin voi ikinä olla sen mallisia, että niihin rakastuisin? Onkohan sitä oikeaa villakangastakkia minulle edes olemassa?

Mitä sinun on saatava syksyksi/talveksi? :)