Maailman tunti

Tänään sitä taas vietetään, Earth Houria! WWF:n sivut tarjoavat lisäinfoa aiheesta, mutta oletan asian kuitenkin suurin piirtein olevan kaikille tuttu. Laitetaan kaikki siis illalla symboliseksi eleeksi valot pois kello 20:30 eteenpäin 60 minuutiksi, ja ajatellaan myös hetki tätä mieletöntä planeettaa, jolla saamme yhdessä elää! 

 

Tuolla WWF:n omilla kamppisivuilla onkin myös tämän Earth Hourin lisäksi monen julkimon vinkkejä erilaisiin ilmastotekoihin. Olen itse ainakin sitä mieltä, että mikään teko ei ole liian pieni, etteikö sitä omassa elämässään kannattaisi tehdä. Olen itse osittain lopettanut punaisen lihan syönnin siitä syystä, että mun mielestä on vain äärettömän kummallista ensin kasvattaa rehua, kuljettaa se naudan syötäväksi, ylläpitää naudan elämä, kuljettaa nauta teurastettavaksi, pakata eläin ruoaksi ja vielä kerran kuljettaa se kauppohin ihmisten syötäväksi kun samalla olisit voinut sen rehun sijaan kasvattaa kasviksia, ja tuoda sen kaupan kautta ruokapöytään. Aika monta kuormittavaa vaihettahan siitä jäi jo välistä! Olenpa vähän yrittänyt myös kiinnittää huomiota kulutustottumuksiini, tiedän ehdottomasti että niissä on vaikka millälailla parannettavaa, mutta pienistä teoista ja harkituista ostopäätöksistä se sekin lähtee. En missään nimessä sano olevani mitenkään keskivertoa suurempi ilmaston ajattelija, ajelenhan onnellisesti omalla autollamme ja lennän maailmaa tuhoten Euroopan kohteisiin, mutta mielestäni asioiden tärkeys lähtee kuitenkin aina ensimmäiseksi tiedostamisesta. Eli siitä, että näitä asioita ylipäätään tulee ajateltua. Ilman sitä kun ei ole niitä tekojakaan.

Sen takia voisinkin haastaa teidät kaikki asiasta innostuneet kehittämään edes YHTÄ pientä ympäristötekoa omassa elämässänne! Itse voisin luvata alkaa kierrättämään jätteitäni paremmin, pyrkiä kesällä kulkemaan lyhyitä matkoja enemmän pyörällä ja mennä julkisilla töihin sekä oikeasti opetella vielä paremmin pohtimaan omia kulutusvalintojani. Mitäs te lupaatte? Haluaisitte luvata? Teettekin jo? Mullehan riittää lupaukseksi, jos vaikka sammuttaa ne valot tänään tunniksi puoli ysistä alkaen, koska sekin on enemmän kuin ei mitään! :)

Ja hei, yksi asia mikä ei kamalasti keneltäkään ylimääräistä ponnistusta vaadi, on liittyä WWF-kummiksi täällä! Mukaan pääsee kuudella eurolla kuukaudessa, joten kehtaanpa väittää, ettei ihan kovin monella meistä sentään niin tiukilla ole rahat, ettei sen vertaa olisi luonnonsuojelulle antaa, jos kiinnostusta maapallon hyvinvointiin vaan löytyy :) Ja kyllä, tuo on mainoslinkki, mutta mielestäni kohde on kyllä varsin hyvä!

Bileistä fileissä

..ja meganokkelaa otsikointia, kuinkas muutenkaan! Vaikka en omaa kameraa jaksanut kamalasti laukusta esiin kaivaa, löysin näitä Tim Kiukkaan ottamia kuvia sisääntulosta! Ihana kun on olemassa ihmisiä, joita ei tarvitse pakottaa ottamaan kuvia :--D (no okei, kyllä Kimmokin yhdellä kerralla kymmenestä ottaa mun kuvat ihan mielellään. Parempi kuin ei mitään!)

Oma asuni: toppi: Vero Moda, Varkaus :--D | laukku: Marimekko | käsikoru: Cubus | hame: Only | kengät: Skopunkten

Seurana ihanaakin ihanammat Nadja, Peeta ja Maija, päällä kohtalokkaan tummaa, mutta jos edellisestä postauksesta jo aistii ylipäätään pienehköä naamakriisiä, on ehkä parempi pukeutua turvallisesti ja omannäköisesti ihan vain mustaan. Vaikka se tekeekin minusta kalpeahkon zombien, mutta olipa ainakin hyvä olla, jopa ilman niitä maihareita! 

Hyvää oloa saattoi lisätä oma pieni salainen puheliaisuutta aiheuttava aseeni: tervetuliasskumppa. Myös ihana seura rohkaisi niin, että olin kyllä monessa vaiheessa taas se, joka puhui eniten ja kovimpaan ääneen, anteeksi muruseni tästä. Olen kuitenkin erityisen onnellinen taas kerran itseni mukaan pakottamisesta, koska nuo pippalot olivat juurikin sitä, miksi sieltä sohvalta kannattaa lähteä. Ihania kavereita, uusia tuttavuuksia, kamalasti asiaa, avautumista, monien tyyppien ensimmäistä kertaa tapaamista! En esim. ollut Nataakaan nähnyt missään aiemmin, mutta jos on aina lukenut toisen blogia, niin ei nää ihmiset niin hurjia ja tuntemattomia enää olekaan.

(kuva Nadjan blogista)

Itse Aussie Gaalasta en jaksanut nyt mitään kuvia tänne kaivaa, niitä saattaa vilahdella muiden blogissa senkin edestä. Mulle nää kemut olivat ehdottomasti loistava tilanne nähdä ihania ihmisiä, joten tällaisia lisää kiitos! Mutta seuraavalla kerrala, ainakin näin bileiden jälkeen ajateltuna, kun itse ehdotan jossain vaiheessa tequilaa, minulle saa sanoa myös viimeisen sanan, joka on ei.

Stressierkin bileet

Huoh, tänään on Aussie Blog Awardsit, ja enpä muuten ennen aamua ollut uhrannut aiheelle kovinkaan montaa ajatusta. Olin etukäteen miettinyt suunnilleen mitä laitan päälle, monelta lähden ja kenen seuraan lyöttäydyn. Kunnes jossain vaiheessa tuli vain mieleen, että tarkenenkohan läpinäkyvässä topissa ja siitä ajatus johti toiseen, ja kohta minut valtasi suuri määrä ajatuksia aina kenkien puuttumisesta siihen, että voi helvetti, munhan täytyy olla illalla SOSIAALINEN!

Ja siitähän se riemu sitten repesi. Yhtäkkiä kaikki kanssablogittaret tuntuivat taas aivan helvetisti mua kauniimmilta, viisaimmilta, tyylikkäimmiltä, mukavammilta, sosiaalisimmilta, sanavalmiimmilta, ja miltä tahansa positiivisilta adjektiiveilta, joihin voi tuon komparatiivimuodon perään viskata. Ai saatana. Ja siellä minä taas keskellä näitä ihania ihmisiä istun hiljaa enkä puhu kenellekään, roikun mun turvaystäväni Peetan perässä ja krääääääh, en saa varmaan sanottua taas mitään kellekään, ja kaikki pitää mua ihan superoutona!!

Olen maailmankaikkeuden suurin mestari välttämään normaalisti tällaisia tilanteita, jotka aiheuttavat itsessäni näinkin ilahduttavan alemmuuskompleksin. Jos häiväkin tällaisesta fiiliksestä tulee, oon silleen et "äh, ei kiinnosta, en mee, mulla on jo tarpeeks kavereita. Mitä sitä kukaan uusilla tekis" ja jään himaan. Yritin samaa vähän aamullakin, mutta nyt ajattelin, että pakotan itseni menemään. Oikeasti pakotan, koska ihmiselle tekee välillä järisyttävän hyvää poistua sieltä mukavuusalueeltaa, eli mun tapauksessa kotisohvalta. Ei pelkästään muiden ihmisten tapaamisen takia, vaan ihan vain itsensä takia. Ettei aina tyydy siihen, että "mä oon vaan tällainen, ei mun tarvii muunlainen olla."

Eikä mun ehkä tarvitsekaan. MUTTA kun olen taistellut omaa ujouttani ja vetäytyneisyyttäni kohtaan puolet pienestä elämästäni, en voi aina vain tyytyä siihen, että en mene jonnekin, koska niin on vain helpompi. Toki se on mukavampaa oikeasti istua omalla kotisohvalla teekupin kanssa, koska se teekuppi ei haasta sua minkäänlaiseen ylimääräiseen aivotoimintaan, mutta toisaalta, se teekuppi ei myöskään tarjoa sinulle uusia kokemuksia, saati mitään kovinkaan ikimuistoisia hetkiä. Sitä paitsi sitä teetä voi juoda sohvalla myös esimerkiksi huomenna.

Oikeasti ongelma ei siis ehkä olekaan siinä alemmuuskompleksissa tai muissa bloggaajissa, vain ihan vain itsessäni. Niin kiva kuin sen onkin huomata osaavansa jo heittää melko luontevaa small talkia asiakkaille, höpöttelevänsä uusille työkavereille jo ensimmäisessä vuorossa vaikka mitä itsessään, niin jos jossain se sellainen ujouteni edelleen tulee esiin, on se juuri tällaiset massa(tyttö)tapahtumat, missä on paljon ihania ihmisiä, joista about kaikki tuntee toisensa ja minä en juuri ketään. Koska enhän minä perkele käy koskaan missään, missä näihin ihmisiin olisi edes voinut tutustua. 

Eli nytpä minä menen. En väitä, että hihkuisin missään superfiiliksissä kaiken muun kiireen keskellä näistä bileistä, saati tuntisi asuani varmaan taaskaan kovinkaan onnistuneeksi, mutta ehkäpä menenkin sinne nyt juuri sellaisena kuin oikeasti olen. Vähän epävarmana ja hiljaisena sivustaseuraajana yrittäen ehkä edes himpun verran rohkaistua puhumaan jolle kulle. Tai edes vastaamaan, jos joku puhuu minulle. Koska ehkä joskus jossain muuallakin voi olla edes melkein yhtä kivaa kun siellä sohvalla. Vaikka edes parin tunnin ajan :---)

Ja nyt kun oon saanu kirjotettua tän tänne, oon oikeesti ihan zen! Mun ainoa ongelma on tällä hetkellä se, että saako illan kekkereihin lähteä maihareissa?! Kuinka paljon ne oiskin oikeasti enemmän mua kuin jotkut korkkarit..

Väriä kynsiin

Nyt kun aurinkokin jaksaa taas paistaa, kaivoin pitkästä aikaa kaapin perukoilta kesäkynsilakkani! Syksy ja talvi meni lähinnä tummien kynsien kanssa, oli mustaa, violettia, hopeista, harmaata ja viininpunaista. Nyt kynsilakkojen kanssa onkin ollut melkein kolmen viikon tauko, mutta tänään kaivoin ihanat vähän keväisemmät sävyni tuolta kylpyhuoneen peilikaapista esille!

Nää kaikki on viime vuonna hankittuja, ja kuten kuvasta näkyy, neljä esimmäistä on H&M:n valikoimista, mintunvihreä on IsaDoran lempparilakkani ja vedensininen Mavalan sävy! Kaikki lakat on hankittu vähintään vuosi sitten, mutta hyvin ne edelleen putellista irtoavat. Minttu oli viime kevään erityislemppari, kesäsuosikki oli tuo pinkki ja tällä kertaa kynsiin pääty ihana pastellin-/banaaninkeltainen!

Tästä keltaisesta tulee ihan pääsiäistipuvibat, ja toisaalta myös oletan jotenkin, että tää tuoksuis vähän sellaiselle sitruunarahkalle. Ei tuoksu, höh! Vanhoilla lakoilla pärjätään varmaan pitkälle ensi kesäänkin, mutta ihan vähän himottaisi käydä kurkkimassa löytyisikö jostain lisää kivoja pastellinsävyjä. Kyllä - myös minä olen tänä keväänä aivopeseytynyt tuohon trendiin.. Millasia kevätkynsiä teillä on lähiaikoina ollut? :)

Aurinkoa ja asukuvia

takki: Bershka | huivi: Vila | farkut: ONLY | toppi: JC | kengät: Pieces

Pikainen asukuvapostaus, olkaatte hyviä! Mulla on eilisestä asti ollut kylässä täällä luonani mun äiti ja isi, ja ne vielä huomiseen Helsingissä on, joten datailuille jääköön nyt hieman vähemmän aikaa. Kohta tosin lähden yhteen palaveriin muutaman muun blogitytön kanssa, taidan ehkä kuitenkin vaihtaa asusta takian vähän paksumpaan? Hyvin tuolla keinonahkayksilöllä pärjäsi kun ei tarvinnut kuin autolla huristella Marimekon tehtaanmyymälälle ja takaisin, mutta pidemmän päälle voisi olla jo hieman viileää. Ehkä. :--D

Ylihuomenna mulla muuten alkaa se kuukauden kestävä harjoittelua, apua! Saa nähdä mitä mä tän blogin kanssa keksin sille ajalle, oon siis parhaimmillaan 8-15 päiväkodilla ja 17-21:30 töissä, ja tuo väli menee jo pelkästään matkoihin. Jos teillä on siis hyviä postaustoiveita, jotain helppoja ja nopeuta toteuttaa, niin nyt saa antaa tulla! ;--) Pitkiä tekstipostauksia en toisaalta lupaa tehdä juurikin ajanpuutteen vuoksi, mutta saa niitäkin toiveita ehdottaa, palataan asiaan sitten sellaisten kanssa toukokuun puolella! :)

Repun sisältö!

Koska tämä postaus kuuluu jo varmaan johonkin blogien yleiseen koodistoon, niin ajattelin sen itsekin toteuttaa. Kun tuossa salin jälkeen aloin lastaamaan taas tavaroita reppuun illan työvuoroa ajatellen, niin mukaan mahtui seuraavaa:

Tuossa repussa ehdottomasti parasta on se, että sen pohjalle ei kerry mitään järjettömiä kuittisumia ja muutenkin roskat sun muut pysyvät sieltä mainiosti poissa. Paljon tähän toki vaikuttaa se, että käytän tuota reppua myös salikassina, joten sitä tulee säännöllisesti tyhjenneltyä ja täyteltyä. En myöskään kuljeta ikinä mitään meikkijuttuja mukana, koska miksi ihmeessä sitä tarvitisi meikata sen jälkeen kun on sen kotona jo tehnyt.. Meikin korjailukin on mulle täysin vieras termi :--D Hiuslakkaa sentään osaan jo jonkin verran lisäillä tarpeen mukaan päivän mittaan, SJP:n Lovely -hajuvesi taas on salijäämä. Mutta se on jo melkein loppu, toi on mun ehdoton kaikkien aikojen lempparituoksu, eli pitää ehkä laittaa Nellylle uuden 50ml pullon tilaus menemään! Mun Oslo-äiti käytti tuota tuoksua, ja siitä tulee siis ihan villit nuoruusvuoteni aupairina mieleen! Aww. Ja on se muutenkin siis erityisen hyvä tuo tuoksu. :)

Muistikirja on Iittalan tehtaanmyymälästä, ja samalla nyt huomasin, että se, mikä mulla aina ja joka paikassa on koko ajan mukana, eli kalenteri, ei sit päässyt tällä kertaa mukaan ollenkaan, NÖYH. No, se on siis useammin mukana kuin tuo muistikirja, joten ajakoon nyt siis kalenterin asiaa. Kalenteri on muumikalenteri, kuinkas muutenkaan. Sen reuna vilahtaa tässä postauksessa, jos siis kiinnostaa tämä kuvasta uupunut aikataulukirja, niin kliklik! Puhelin on Samsung Galaxy S 2, puhelinkotelo maailman ihanin pehmustettu Totoro Thaimaasta, tilattu Etsy.com:n kautta. Lööv! Penaali marimekosta, kuulokkeet Saksasta, aurinkolasit Gina Tricotista.. Mulla on jossain ihan oikeasti oikeatkin kunnon aurinkolasit, mut voisko joku kertoa, minne oon ne talven ajaksi piilottanut?!

Reppu ja lompakko siis Monkista molemmat, ja noi omena-mynthonit on parhautta ikinä. Monesti mukana on myös tuo Pentaxin järkkäri, mutta loogisestikin sen on vaikea olla kuvassa, jos sillä on parhaillaan ottanut kuvia. Sellasta! Nyt meen ettimään sitä kalenteria, koska en ehkä muuten tiedä mitä pitää tehdä seuraavaksi.

Meikä muualla!

Twitter
Lookbook
Fashiolista
Last.fm
Goodreads
Blogilista
Muotiblogi.fi
Bloglovin'

Saa seurata ja lisätä kaveriks ja tykätä ja tehdä mitä huvittaa, olisi kiva! :--) Anteeksi, etten jaksanut askarrellapaskarrella niin paljon, että kuvat toimisivat linkkeinä, mutta ehkä me tolla kuvan alla olevalla linkkilistalla pärjätään! Ja ei - ei ole enää blogillani naamakirjassa sivuja, ne katosivat siinä samalla kun poistin oman henkilökohtaisen Facebook-profiilini kokonaan. Oon ollu nyt 1,5 kuukautta poissa, ja voin kertoa, että ei muuten oo takaisin ikävä. ..tai no, ainakin väitän, että ei ole, ja olen sijaisaddiktoitunut nyt tuohon Twitteriin varsin lujaa :--D Mistäs teitä löytää?!

Tulevan kesän jokapäiväinen Feelgood-asu

hattu, shortsit ja sukkahousut: H&M | teeppari: Mungolife for Nelly.com

Ah, mun Hennesin paketti tuli, ja sieltä saapui viimein ensi kesän suurin must have -hankintani: olkihattu! Rakkautta. Tää ehkä saa odotella vielä hieman ulospääsyä, koska se ei ihan parhaiten ton mun parkan kanssa natsaa yhteen, mutta pian sekin päivä vielä tulee kun ulkona tarkenee ilman takkia. :--)

Mutta sitten postauksen pääpointtiin, eli tuohon teeppariin! Rakas ystäväni Annahan sai suunnitella Nellylle oman malliston (löytyy kun menet kohtaan haku, ja kirjoitat siihen Mungolife) ja Anna muisti sitten minuakin muutamalla mallistonsa vaatteista :) Eilen kävin hakemassa tuon Nellyn paketin postista, ja sieltähän paljastui esimerkiksi tuo maailman rennoin t-paita huipulla keinonahkataskulla! Aika huima menestys tuo mallisto on näyttänyt olevankin, koska tällä hetkellä Nellystä löytyy enää muutamaa jäljellä olevaa tuotetta! :) Ensi viikolla pitäisi kuitenkin tulla malliston kolme puuttuvaa tuotetta, ja parin, kolmen viikon päästä täydennystä nyt jo noille loppuunmyydyille tuotteille. Kärppänä sit paikalle taas!

Toi t-paita tulee kyllä ehdottomasti ainakin itselläni olemaan ensi kesän parhaita luottovaatteita, sen verran rento ja helposti yhdisteltävissä se on. Sit kun vielä saan salilta kunnon kesätimmit reidet, niin voin esitellä teille myös ihanan mekon, jonka myös Annan mallistosta sain. Mutta siihen menee vielä hetki, maltti on valttia.. :--D Sitä ennen mekkoa ja yhdistelymahdollisuuksiahan voi käydä ihastelemassa esimerkiksi täällä :) Saattaisin ehkä itsekin jo uskaltaa tuota farkkujen kaverina käyttää!

Fetaparsapiirakka

Minä ihan itte yllätin eräänä päivänä tässä menneellä viikolla tuon avomieheni, ja tein ruokaa. Tai no, en ruokaa, mutta suolaista piirasta, joka toimi iltaruokana. Pohjan ohje on ehkä jostain vanhasta kotitalouskirjasta napattu, täytteen sovelsin itse. Tuli sen verran hyvää, että voishan sen ohjeen tännekin heittää!

Pohja

▲ 3 dl Graham täysjyväjauhoja
▲ 100 g margariinia
▲ 3 rkl vettä

Munamaito
▲ 2 munaa
▲ 1 prkl smetanaa
▲ 2 dl maitoa
▲ juustoraastetta

Täyte
▲ 1 prk herkkusieniä
▲ 1 prk kirsikkatomaatteja
▲ parsakaali
▲ 1 pkt fetajuustoa
▲ 1 paprika, jos haluaa. Itse en laittanutkaan :--D

Sekoita jauhot ja margariini, lisää vesi ja sekoita taikinaksi. Painele taikuna voideltuun vuokaan ja pistele reikiä haarukalla. Esipaista 200 asteessa n. 10-12 minuuttia.

Lisää vuokaan täyte (tää nyt voi olla ihan mitä vain maan ja taivaan väliltä, käytän itse usein myös tomaattia ja vuohenjuustoa, metsäsieniä, kesäkurpitsaa yms!). Tee munamaito, ja kaada vuokaan niin, että täyte peittyy. Laita piiras takaisin uuniin, ja anna olla niin kauan, että munamaito on hyytynyt (n. 20-40 minuuttia). Ota pois ja nauti, nam!

Auringon sekoittama pää ja vanha asu

Vieläkö muistatte tämän asun? Se on otettu silloin kun taukoilin bloggaamisesta, eli noin vuosi sitten huhtikuussa ja julkaistu tässäkin blogissa viime elokuussa. Postauksen nimi taisi olla 70's show, ja leveät lahkeet jakoivat hieman mielipiteitänne! :--D

takki: Lindex | huivi: Zara | toppi: Monki | laukku: Annan kirppiskasasta, alunperin kai Topshop | farkut: ONLY

Törmäsin tuohon kuvaan vanhoja postauksiani selaillessani, ja minulle tuli kovin kova hinku pukeutua samaan asuun uudelleen. No, hetki voidaan vielä odotella noiden balleriinojen kanssa, mutta eniten minua taas kevään kunniaksi lämmittää ajatus noista leveimmistä lahkeista! Mulle nyt on ihan sama, vaikka ne enää tänä keväänä ei olisikaan kenenkään muun mielestä kovinkaan in, mutta itseäni jotenkin taas himottaisi kaivaa nuo ONLYn avajaisasuksi saamieni farkkujen kaivaminen jostain tuolta vaatekaapin perukoilta taas käyttöön. Kuten jo sillon ekassa postauksessa näiden tiimoilta sanoin, mun joku henkinen teini nostaa kovasti päätään leveämpien lahkeideen suuntaan, olihan minun nuoruudessani joskus yläasteella pillifarkut vasta kovasti tulossa muotiin. Ja arvatkaa kaksi kertaa miten kauan niillä kesti rantautua Varkauteen.. :--D

No mutta, lämpeääkö edelleenkään kukaan muu?

Tatuointihimoja

(kuvat weheartit.com)

Mieli tekisi jo uutta kuvaa, ahhh! Mullahan on se huima periaate, etten "saa" ottaa kuin yhden tatuoinnin vuodessa, ja jos viime vuoden kahta ei lasketa, niin sittenhän tän vuoden tatuointi ois taas hankinnan alla! Toisaalta oon kyllä vähän miettiny, että tyhmä periaate, jos tulee hyviä ideoita tai tarpeeksi suuria himotuksia, niin tatuoitavaksi vaan, sanon minä. En nyt kuitenkaan varmaan loppuelämääni aina yhtä kuvaa vuodessa ota, joten voihan niille kuvattomille vuosille tatuoida jo valmiiksi jotain.. :----D

Nuo pienet mustavalkoiset on superkauniita, mutta joku isompikin vähän mietityttäis. No, ehkä tää tälläkin kertaa jää vielä hetkeks haaveilun tasolle, ei mun ideat ole vielä päästä paperillekaan asti päässeet! Muita tatuointihimoisia siellä? Niin, ja niistä nykyisistä tatuoinneistani olen edelleen pitäytynyt sen kummemmin mitään esittelypostauksia tekemästä, tarkemmin aiheesta jokusella sanalla täällä :)

Vapaapäivän asu

huivi: Vila | swetari: ONLY | shortsit: GT | kengät: Converse

Vapaapäivää viettelen, ja ensimmäistä kertaa tänään saan nyt istua alas ja olla tekemättä mitään. Aamulla vietin 55 minuuttia cyclingissä, ja sen jälkeen lähdin lähdin viemään Kimmoa Järvenpäähän johonkin jalkapalloturnaukseen. Leikin siis fudismutsia! Järvenpää sai kunnian toimia myös asuni kuvauspaikkana tällä kertaa! :--) En selkeästi osaa seisoa ilman, että mulla on jalat jotenkin supervinkuralla, hmm. No mutta lippushortsit pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön, jee sille! Oon myös rakastunut kovasti tohon töistä ostettuun collegepaitaan, noi olkapääaukot on rakkautta! Harvoin valitsen Onlyn vaatteita vapaa-ajalla päälleni kun niitä saa töissä niin paljon käyttää, mutta toi ja toki myös Ultimate-farkut on selkeästi päässeet korkealle lempivaatelistalla, kun eksyvät ylleni vähän väliä.

Nyt jatkan vapaapäiväni viettämistä siivoilun merkeissä, sit vois ehkä nauttia kupin teetä (mutta ei Clipperin lakristiteetä, hyi se on kamalaa!! Tuoksuu multaiselle perunalle, ja maistuu samalta miltä jalat haisee pitkän päivän kengissä oltuaan yök.) ja olla vaan. Enpä oo pitkään aikaan saanutkaan nauttia yksin kotona olemisesta! ♥

Kevätkollaasi

Joko tulee meikän keväthypetykset korvista ulos? No, ei voi mitään, en oo silti lopettamassa, sorry :--D Oon tästä kaikesta auringosta ja lämmöstä niin huumaantunut, että eihän sitä voi olla kuin happyhappyjoyjoy koko ajan! Ja nyt vähän keväistä inspiraatiokollaasiakin siis sen kunniaksi, olkaa ihania:

Ylärivi: farkkushortsihaalari H&M | neule Weekday | huivi Topshop | lasit Monki | hame Roxie.fi Keskellä: kengät Converse/Nelly.com | parka Weekday Alarivi: toppi Weekday | housut Monki | neule Romwe | shortsit Levi's | kengät Vans

Okei vois toi olla jo vähän kesäinenkin. Mutta shortseja sukkisten kanssa, ohuita takkeja, neuleita, kukkia ja vähemmän MUSTAA! No, laivastonsininen on ainakin turvallinen vaihtoehto näinkin värikammoiselle ihmiselle kuin minä olen. Paitsi että kuinka ihana on oikeasti tuo vähän pastellinturkoosi Romwen neule, jonka bongasin Fashiolistalta! Pakko saada! Tai ainakin jotain ton tyylistä, ton väristä. Seiloriraita, se nyt himottaa joka kevät, samoin hameet, joita en kuitenkaan ikinä osaa käyttää. Uudet matalavartiset Conssit/Vanssin ois kans aikasta jees, ja aurinkolasit kans! Tosin voisin aloittaa aurinkolasien osalta ihan jo etsimällä mun Wayfarerit jostain..

No, mitä teidän ON SAATAVA kevääksi? Ja ps, oonko ihan teinix, jos jostain ihmeen syystä koen suurta himotusta huulikoruun? :---D Sellaseen ihan pieneen madonnaan tohon ylähuuleen sivulle?!

Pieniä ajatuksia

▲ Kun Kimmo menee kauppaan ostamaan fetaa, parsaa ja smetanaa, Kimmo ostaa fetaa, parsaa ja smetanaa. Kun Laura lähtee ostamaan fetaa, parsaa ja smetanaa, Laura ostaa fetaa, munkkipossun, oh! kauniita tulppaaneja, olivathan ne tarjouksessa, parsaa ja unohtaa smetanan, ja kipittää myöhemmin vielä moista purkillisen lähikaupasta.

▲ Mun inhokkiväri on violetti, ja nyt sitä löytyy kodista vähän joka kulman takaa. Smoothie Mix on saatu blogin kautta, siitä mietteitä mahdollisesti myöhemmin.

▲ Kuntosalini suihkusta oli hoitoaine loppu ja itse unohdin hiusharjan ottaa mukaan punttikselle. Tästä yhdistelmästä ei voi syntyä muuta kuin pipon alle piilotettava peikkotukka.

▲ Maailman kivointa on puhelin, johon saa Spotifyn ja jos kaupungilla kouluun kävellessä tuntuu, että nyt haluaa kuulla The Naked and Famousia, niin sitten kuuntelee sitä heti eikä vasta kotona.

▲ Kevät tulee joka ikinen vuosi, ei ole yhtään kertaa kun tässä maaliskuussa ei olisi päivät alkaneet pidetä taikka lumet jo sulaa. Ja silti, jokainen vuosi kevään tulemisesta jaksaa onnellistua aina vain enemmän ja enemmän.

▲ Lapsena oli maailman paras ja keväisin tunne, kun sai pitkän talven jälkeen laittaa ensimmäistä kertaa talvikenkien sijaan tennarit jalkaan. Nyt kun kulkee Consseissa ympäri vuoden, niin saa olla onnellinen, kun viimein varpaat eivät olekaan enää jäässä?

▲ Miten raaskin ikinä valmistua yliopistolta, kun opiskelu on parhaillaan maailman inspiroivinta? En tiedä mitään hienompaa, kun ryhmätuntien keskustelut päivähoidon nykytilanteesta, sosionomeista lastentarhanopettajina, kuvataidekasvatuksesta, alle 3-vuotiaista päivähoidossa tai maahanmuuttajalasten erityistarpeista. Paitsi että tiedänpä, hienompaa on opettaja, jonka luennoilla ja tunneilla on saanut yhden kurssin aikana enemmän ammattiylpeyttä ja paloa LTO-työhön kuin aiemmin kolmen vuoden aikana opiskellessa yhteensä.

▲ Kaikki näyttää aina paljon terävämmältä ja selkeämmältä keväisin. Noin kuvainnollisesti siis. Ja vaikka se on ainakin omassa elämässäni yhtä iso fakta kuin lumien sulaminen huhtikuussa, se tulee myöskin aina yllätyksenä.

▲ Ja rakkautta on se, että kaikki on nyt kivaa. Jee.

Asua, arvonnan voittajaa ja alekoodia!

huivi: Vila | paita&shortsit: ONLY | sukkikset: H&M | kengät: Monki

Duuniasuja taas, ja kevään odotusta, sitähän tää blogi on taas nyt ainakin näin asupostausten kohdalla ollut täynnä! Voi kun kohta tarkenisi jo nahkatakilla, keinomoisella siis toki, vaikka edes neuleen ja paksun huivin kanssa! Vaikka ihan kuin sen huivin käyttö mulla noin yleensä niin harvinaista oliskaan..

Ja sitten vielä siihen Daniel Wellingtonin kellon arvontaan! Onnetar suosi tällä kertaa nimimerkkiä Maisa, laittaisitko mulle sähköpostilla osoitteesi ja vielä sen haluamasi kellon mallin mahd. pian! :) Ja niille, keitä ei onnetar tällä kertaa suosinut, niin olisi tarjolla 15% alennuskoodi tuonne DW-kellojen nettiputiikkiin! Tuohan on itselleen vaikka huippu valmistujais-/ylioppilaslahja, tai muuten vaan vähän hemmottelua kevättä kohti. Ja voihan sitä joltain lahjaksikin toivoa, tuo 15% alennus on jo ihan tuntuva alennus myös lahjan antajalle ;--) Eli koodi on wxtd482, käykää se naputtelemassa tilauksen ja checkout:n jälkeen "Discount code of any" -kohtaan, niin hinnasta ropsahtaa se viisitoista pinnaa pois! :)

Sellasia juttuja tällä kertaa, nauttikaa murut ihanan keväisestä päivästä! Ja mitä muuten piditte asusta tällä kertaa..? :)

Muistutus!

Konysta taas pinnallisempiin aiheisiin, kuinkas muuten, eli muistakaa käydä osallistumassa DW-kellon arvontaan täällä! Aikaa enää tämä päivä, jos tahtoo olla arvonnassa :) Mukavaa sunnuntaita, me lähdetään myöhemmin Elvin ja Kimmon kanssa ajelemaan takaisin kohti Helsinkiä, mutta nyt vielä herkkusyömään ja pelaamaan jotain lautapeliä porukoiden kanssa!

Mustavalkoinen Kony

Kony-keskustelu on vellonut kuluvalla viikolla hyvinkin paljon eri blogeissa, ja porukka onkin jakautunut sen suhteen aikalailla kahteen porukkaan: oot joko paska jätkä, koska et levitä linkkiä, eli et siis välitä tai vastaavasti olet paska jätkä, koska levitit linkkiä etkä ajatellut asiaa lainkaan omilla aivoillasi.

Katsoin itse videon ensimmäisen kerran keskiviikkona. Tai ensimmäisen ja ainoan, ja joko olen vähän tunteeton ja kylmä, tai asia vain oli minulle jo ennestään tuttu, koska mitään suurempia kauhun tunteita tai kylmiä väreitä video ei minussa saanut aikaan. Asia on ehdottomasti järkyttävä ja surullinen, mutta video - no, se on aikalailla suunnattu amerikkalaisille. Niille samoille amerikkalaisille ja myös toki eurooppalaisille, joiden maat ovat suurimpia asekauppiaita, ja ensin aseet maahan myyneinä he ryntäävätkin itse "pelastamaan" maailman sotansa kanssa isoilta, pahoilta diktaattorisusilta. Ja että oho, nyt tulee ihan yllätyksenä, että maailmassa on myös pahuutta, eikä kukaan tee sille mitään. Joten tehdään me yhdessä, tapetaan yhdessä paha jätkä, joka lymyilee Ugandan viidakoissa!! Ja sitten ollaankin tilaamassa rannekkeita, suunnittelemassa yhdessä miten tappaa Kony, ja yhdessä juhlia, kun ollaan saatu taas yksi paha setä hengiltä. Ja niin Afrikasta tulee taas hyvä paikka elää! ..eikun?

Voin laitaa pääni pantiksi, että 90% niistä ihmisistä, jotka nokka tuhisten kyynelehtii näiden videoiden ääressä ja salamana tilaa itselleen rannekketta, on unohtanut asiat, jos tulisin heiltä vuoden päästä kysymään mitä Konylle on tähän mennessä tapahtunut. Nyt ostettu hyvä omatunto maailman auttamisesta unohtuu kun tilalle tulee seuraava magee villapaita, mikä henkkamaukasta pitäis saada ja kun maailma ja julkkisjuorukohut menevät eteenpäin, on Ugandan lapset taas vain surullinen fakta taustalla, jota ei tarvitse ajatella, koska sen eteen joskus jo jotain teki.

No, eihän siinä suurelta määrin ole toisaalta mitään huonoa. Siinä siis, että videon avulla oikeasti ollaan saatu varmasti miljoonia ihmisiä entistä tietoisemmaksi tästä järkyttävästä lapsisotilasasiasta, ja ehkä muutama jopa oikeasti liikkeelle. Olihan se ehkä aikakin, koska Kony on kuitenkin etsintäkuulutettu ihmisoikeusrikoksista jo sen kymmenen vuotta sitten. Se, onko kidnapattujen lapsien suurin apu Ugandan armeijan tukeminen tai vastaavasti vaikka erilaisten hyväntekeväisyys- ja ihmisoikeusjärjestöjen kautta auttaminen, on jokaisen itse mietittävissä. Ehkä videon jakamista voitaisiinkin ajatella hieman sitenkin, että vaikka ne sen tarjoamat keinot ja ratkaisut eivät olekaan välttämättä niitä "oikeita", eikä asioiden ratkaisu ole noin yksinkertaista kuin Stop Kony -julisteiden liimailu ympäri maailmaa antaa ymmärtää, niin ehkä myös näitä asioita pitää saada enemmän ihmisten tietoon. Koska eihän tän videon aiheuttamasta suurreaktiosta voi oikein muuta päätellä, kuin että ihmiset ovat tähän asti olleet järkyttävän sokeita, tyhmiä ja piittaamattomia, jos tää näin yllätyksenä kaikille tuli? Kony typpinäkin on johtanut joukkojaan kuitenkin jo vuodesta 1987 saakka.

Ehkä meidän siis pitäisikin videon jakamisen tai vastajakamisen sijaan keskittyäkin sen syvimpään sanomaan, eli siihen, että jokainen voi oikeasti auttaa jotenkin kun vaan viitsii nousta siitä oman läppärinsä ääreltä näpyttelemästä videoita eteenpäin. Vaikkei niitä Ugandan kidnapattuja lapsia auttaisi, niin vaikka naapurin mummoa rappukäytävässä kantamalla ostokset kolmanteen kerrokseen kun hissi on rikki. Tai lahjoittamalla joka kuukausi muutama kymppi vaikka Unicefille tai Punaiselle ristille. Auttaa hyväntekeväisyysjärjestöjä parantamaan koulutusta kehitysmaista. Taistella ihmisoikeuksien ja naisten aseman puolesta itä-Euroopassa ja lähi-Idässä. Niin tai näin, niin ehkä meidän kaikkien, ihan itsenikin mukaan lukien, kannattaisi järjettömän "OOT VÄÄRÄSSÄ!!"-taistelun sijaan oikeasti keskittyä siihen, miten todella yksikin ihminen voi saada panoksellaan muutosta aikaan, kun niitä yksiä ihmisiä on kymmeniä, satoja, tuhansia tai kohta myös miljoonia yhdessä. Onhan tuo video on ihan mieletön esimerkki siitä, miten muutama ihminen voi saada aikaan ihan järjettömän vyöryn asioiden eteenpäin viemisessä, mistä kannattaisi pelkän negailun sijaan ehkä vähän ottaa mallia. Ja jos tietää parempia tapoja auttaa maailmaa, niin auttaa sitten niin, eikä jää ruudun taakse halkomaan pilkkua pitikö sitä videota nyt julkaista jossain blogissa vai ei.

Mistä sä tuut, landespede?

..mie oon maalta babe, oon grande jefe!

Pisteet niille jotka tunnistaa (ilman googlettamista) otsikon biisin, ja vielä suuremmat pisteet niille, ketkä ovat myös juuristaan ylypeitä kyseisen kappaleen esittäjien tavoin. Ainakin oma kotiseuturakkautteni kasvaa aina potenssiin sata täällä Savossa vieraillessa, ja kesäisin varsinkin se on aina ihan omissa mittasuhteissaan. En rakasta mitään niin paljon kuin tämän Suomi-alueen maisemaa, ihmisiä ja murretta, ja omaankin sanavarastooni eksyy aina myö ja työ kun tuun Varkauteen. Enkä ookkaa enää kotosi Varkaudesta vaa myöhä ollaa ihan vaa varkauesta, mikä onkin paljon lupsakampi vaehtoehto.

Varkaus on ihana. Se on pieni, unelias, savolainen, rauhallinen, kaunis ja lämmin. Sen hienous ei ehkä avaudu kenellekään muulle kuin toiselle varkautelaiselle, mutta kun tulet monen kuukauden tauon jälkeen taas käymään täällä, olet oikeasti kotona. Kaikilla on aina aikaa palvella sinua kävit sitten Vero Modassa tai apteekissa, ihmisillä ei ole koko ajan kiire jonnekin, ja vaikka tätä pian loppuvien tehtaiden varjossa elävää mestaa kiduttaakin kunnan heikkotuloisuus ja suurehkot työttömyysluvut, ei täällä kuule jatkuvaa marinaa koko ajan ja joka paikassa. Tosin ehkä paljolti siksi, että ei täällä ole koskaan missään ketään :---D Mutta sekin on suloista ja viihtyistä. Jotenkin tätä hiljaisuutta ja rauhaa osaa arvostaa vaan niin kamalan paljon enemmän, kun on välillä ollut kauan poissa. Vähän keski-ikäistä tai ei, mutta Varkaus, mää tykkään susta.

Isän kuvaama asu ja äidin neuloma villapaita!

takki&farkut: Only | kengät: Converse | pipo: iskän | neule: äiskän

Ei oo meikä nyt jaksanu hirveesti tohon tyttömäisyyteen ja pukeutumiseen yleensä panostaa täällä hermolomalla vanhempieni luona - mutta on sentään maailman siistein ja melko uniikki tuo äidin kaapista ryöväämäni neule, omin kätösinsä on hän sen neulonut vuonna 1999! Saatoin ehkä muutamaan muuhunkin neuleaarteen napata omiin kaappeihini (ikuisuus)lainaan, mun sydän sykkii erityisen paljon valkoiselle neuleelle, jossa on pastellinvärisiä raitoja hihoissa ja helmassa. Onhan tuota neuletta näkynyt paljonkin omissa lapsuuskuvissani äitini päällä siinä kahdeksankymmenluvun vaihtuessa ysäriin! Rakkautta!

Rakkautta on tällä hetkellä myös vähän jo kohtentunut olo, mun uusi hyvä ystäväni Samsung Galaxy S II, eli tuttavien kesken Samu sekä nää ihanan aurinkoiset päivät kun Elvin kanssa pikkulenkkejäkin tehdessä tuo pallukka taivaalla jo oikeasti alkaa vähän lämmittämään. Tuli muuten aamulla testattua sekin, kantaako koirani lisäksi myös minua tuo mukavan pakkassään hankiainen. Ei kanna. Tää oli todella hauska huomata kun oli päästänyt koiransa irti ja yritti sitä seurata sen 200 m umpihangessa tarpoen toisen kirmatessa hangen päällä täyttä vauhtia eteenpäin. Ensi kerralla kävellään ihan vain tiellä....

Ja hei, ihanaa naistenpäivää typyt! ♥

Lomaterveisiä!

▲ Siskoni lähtee tänään pariksi viikoksi Kuubaan, ja oltiin sit Elvinkin kanssa vähän lomafiiliksissä!

▲ Sunnuntaina vietiin ukkini 80-vuotislahjaksi Vesileppikseen, eli kylpylään Leppävirralle, jossa ukki meidän kanssa aina kävi kun olimme pieniä!

▲ Palkaksi tästä sain kaamean flunssan, sniif ja köh.

▲ Samaisella sunnuntain reissulla etsin itselleni lämmikkeeksi pipoa ja löysin iskän kätköistä ehkä maailman siisteimmän Thinsulaten. Oon hengannu tuo lämmike päässäni siitä asti sisälläkin. How cool is that!!

▲ Nyt keksin viihdykettä itselleni täällä porukoilla vielä neljään asti, sen jälkeen äiti ja isi pääsevät molemmat töistä ja saan taas seuraa!

▲ Voisin siis uppotua takaisin kirjojen maailmaan tutusti ja turvallisesti peiton alle, morjens!

Osallistukaa te sillä aikaa tuohon eilen julkaistuun arvontaan tän postauksen alla!

Arvontaa pukkaa taas!

Ja taas olisi teille jotain mukavaa luvassa, nimittäin arvonta Daniel Wellingtonin kellosta! :) Näitä on nyt jo vähän joka blogissa arvottu, mutta sen verran on ollut osallistujia mukana, että eiköhän täältä minunkin lukijoistani vielä yksi löydy, joka moisen voisi itselleen ottaa, etenkin nyt kun sivuilta löytyy myös naisten malleja! Ja ainahan noin makeaa kelloa kannattaa havitella veljelle/isälle/poikaystävällekin lahjaksi, jos ei ihan sitä ominta tyyliä ole! Kuvan kello on siis minun saama (lue: Kimmon minulta viemä..), mutta tässä siis ohjeet miten voitte itsellenne moisen voittaa:

01. Mene Daniel Wellingtonin sivuille esim. tästä.

02. Tykkää sivuista etusivulla löytyvästä Facebook- tai Google + -painikkeesta.

(Tämä kohta on palkinnon luovuttajan asettama ehto kilpailulle, eli valitettavasti en itse voi sille mitään,

jos ette minun tapaani löydy kummastakaan palvelusta!)

03. Käy valitsemassa Collection-osastolta sinua eniten ihastuttava tuote, ja tule kertomaan tämän postauksen kommenttiboksiin mieleisimmän kellosi malli! :)

♥ Anonyymit muistaa tuttuun tapaan sen nimimerkin, ilman moista olevia kommentteja en hyväksy mukaan kilpailuun!

♥ Kun olet käynyt tekemässä kaikki kolme yllämainittua kohtaa, osallistut arvontaan, jossa voit voittaa tuon itse sivuilta valitsemasi kellon! Aikaa osallistua on tämän viikon loppuun asti, eli sunnuntaihin 11.3.2012 kello 23:59 saakka :)

Onnea taas kaikille tasapuolisesti arvontaan!

Monterreyn tomaatit Kimmon tapaan

Ja sit taas reseptiä kehiin! Jos mä saisin päättä, syötäisiin me tätä ruokaa vähintään kerran viikossa. Kimmo teki tätä ilman pinaattia ekan kerran joskus viime vuoden lopulla, ja oon sen jälkeen pyytänyt vähintään kymmenen kertaa herraa tekemään tätä uudelleen. Tässä toimii vaan niin järjettömän hyvin toi kastike-tomaatti-siemenet-kombo, että mun on ehkä ihan pakko opetella tekee näitä Monterreyn tomaatteja myös itse itselleni. Ja ei se ainakaan tän Kimmon tarjoaman ohjeen mukaan kovinkaan monimutkaista ole!

Silppua persilja ja ruohosipuli. Kalttaa tomaatit (Eli tee tomaatin kuoreen veitsellä risti, kasta muutamaksi sekunniksi kiehuvaan veteen, nosta pois vedestä ja kuori, näin)

Laita tomaatit, persilja, ruohosipuli ja siemenet paistumaan reilussa voissa. Kypsentele miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia. Lisää kerma. Anna porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Laita lopuksi joukkoon pinaatit. Tarjoile riisin kanssa.

Ja nam, ei juuri voi epäonnistua. Pinaatin voi myös jättää pois, jos tuntuu ettei siitä juurikaan välitä, mutta se tuo mukavan vivahteen ruoan makuun ja hippasen lisää rautaa ja proteiineja lopullisiin ravintoarvoihin! :)