Kuulumisjuttuja

♥ En uhallakaan voi pahoitella blogihiljaisuutta, ja sitä fiilistä että tää jatkunee vielä ainakin hetken - hiljaisuuden taustalla kun on tapaamisia ystävien kanssa, pitkiä lenkkejä metsässä K:n & Elvin seurassa, onnellisia hetkiä, aurinkoa, naurua, iloa ja avautumista. Jos jotain pahoittelisin, niin ehkä sitä, etten osaa tallentaa tällaisia tilanteita kovinkaan hyvin blogin puolelle, mutta enpä halua pyytää anteeksi sitäkään, hetkessä eläminen on ehkä hienompi taito kuin elämän tallentaminen. Yhtään jälkimmäistäkään vähättelemättä.

♥ Mutta haha, vähän ehkä pahoittelen sitä, että minäkin sorruin kuvittamaan postauksiani Instagram-kuvilla. Tiedän, se herättää monissa blogien lukijoissa suuria vastustuksen tunteita, eihän se nyt todella ole kivaa, jos järkkärikuvat korvautuvat enenevissä määrin kännykkäkuvilla. Mutta toisaalta, eipä nuo omat kamerakuvatkaan aina sitä parhaimmistoa ole, ja sitä puhelinta kun on vaan niin paljon kivempi raahata mukana kuin painavaa kameraa. Hassuin perustelu Instagram-kuvien vastustajalta oli kuitenkin se, että "jengi ottaa kuvia sellaisista asioista, joita ei normaalisti kuvaisi" - mun mielestä se taas menee täysin päin vastoin, sillä itse ainakin kuvaan juuri niitä asioita, joita normaalisti kuvaisin JOS jaksaisin kuvata kameralla aina ja joka paikassa!

♥ Yllä ja alla kuvia siis viime ajoilta, sekalaisesti sieltä täältä. Uudet perunat kiehuvat muuten tälläkin hetkellä tuolla keittiön liedellä, viimeksi seurana oli lämminsavulohta nam, nyt juustotäytteisiä herkkusieniä sekä kukkakaaligratiinia, supernam. Kesän täydellisin herkku, eipä paljon ole grilliliharuokia ikävä!

♥ Mutta grillaamisesta siihen loogiseen, eli mökkeilyyn, sitä on ikävä! Ja sitä ikävää päästään ehkä viikonloppuna hieman helpottamaan, kun oman vloppuvapaani kunniaksi taidamme suunnata pienellä autollamme kohti Itä-Suomea, Savoa, kotia ja mökkiä. En malta odottaa, että saan herätä siihen, ettei ympäriltä kuulu MITÄÄN ihmisen möykkää (paitsi ehkä Kimmon kuorsausta haha)!

♥ Muuten kaikki on hyvin, kiireisesti, vähän ehkä väsyneesti, mutta silti perusonnellisesti. On ihan hyvä olla, elämä maistuu. Ei sillä että laskisin, mutta odotan myös kuitenkin ihan vähän myös sitä kesälomaa, joka noin 46 yön päässä häämöttää. Lomaa, elämäni ensimmäistä palkallista kesälomaa, jolloin saa vain olla tekemättä mitään (....eli paineessa valmistaa eräs pieni koulutyö, jonka nimeä en uskalla kirjoittaa tähän jotten kuole taas stressikohtaukseen), syödä, nukkua, juosta, lukea, rentoutua ja herätä siihen kun Elvi juoksee unissaan mun jalkaa vasten. Vaikkei se pikkutyyppi oikeasti tossa sängyllä saisi ollakaan.