Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Viimeiset vastaukset

maanantai 3. lokakuuta 2011

Viimeiset vastaukset

Ja nyt ne viimeiset vastaukset, täältä löytyvät eka ja toka! Kokosin tähän vikaan nää kaikki opintoihini/alaani liittyvät kysymykset, jotta jos teillä on jotain asiaa, niin saadaan kerralla keskusteltua sekin pois alta! Yllättävän syvällisesti jaksoitte aiheeseen liittyvillä kysymyksillä tosiaan mua pommittaa, mutta hyvä vaan, kyllähän tästä asiaa riittää :)

Opiskelet siis varhaiskasvatusta Helsingin yliopistos? :) Pyrit VAKAVA-kokeella? Saitko hyvät pisteet? Jep. Pyrin VAKAVA-kokeella, "luin" pääsykokeisiin jo vuonna 2007, mutta en siis tosiaan läheskään niin paljoa, että olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä sisään. Olin tuon kevään Oslossa, ja no, ei kamalasti pääsykokeet viimeisinä kuukausina siellä napannut.

Seuraavana keväänä, kun olin opiskellut jonkun nelisen kuukautta Laureassa Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusohjelmassa ja todennut, että ei, tää ei ole mun juttuni, päätin että nyt luen oikeasti ja kunnolla. Ja niin luinkin, ja sisään sitten pääsinkin. Ei mulla ole mitään hajua miten paljon sain pisteitä, itse VAKAVA-osuudesta sen verran, että pääsin ihan reippaasti soveltavuuskokeisiin (en muista enää yhtään näitä rajoja, mutta suhteessa ehkä niin, että jos 105 pisteellä pääsi soveltavuusosioon, mulla oli n. 150 pistettä, ja täydet oli sit jotain 180-200? Valaiskaa mua toki jos muistatte paremmin nää, tästä on mulla hei jo neljä vuotta.. :D), soveltavuuskokeista sain haastattelusta täydet pisteet ja lapsiryhmätilanteesta kai melkein täydet myös. Eli pääsin suoraan ilman varasijoja opiskelemaan, ja koin, ettei se kyllä oikeasti ollut erityisen vaikeaa enää sen lukemisen lisäksi.

oletko pitänyt opiskeluistasi ja tuntuuko se omalta alalta?:) haluaisin opiskelemaan kasvatustieteitä, olisi kiva jos viitsisit kertoa muutaman sanasen opiskelusta ja kuinka valmistauduit pääsykokeisiin, luitko hurjan paljon? No.. Mitenhän tän nyt diplomaattisesti ilmaisisi.. :D Olen siis aina halunnut luokanopettajaksikin, joten se on tällä hetkellä myös yksi haaveistani, mutta se on samalla vähän surullista, koska oikeasti LTO:ksi valmistuneet karkaa kaikki muihin koulutuksiin/muille aloille.. :( Mutta vastaus kysymykseen, olen yleisesti ottaen ihan kyllä pitänyt opiskeluistani, oisin ehkä odottanut enemmän ja syvempää, mutta koen tän koulutuksen antavan kyllä ihan hyvät eväät työelämään joka tapauksessa. Ala tuntuu omalta, alan epäkohdat ei..

Opiskelut on muihin yliopisto-opintoihin verrattuna paljon ennaltamäärätymmät, enemmän pakollisia kursseja ja läsnäolovelvotteita ryhmätunteineen. Mikä on toki positiivista, koska näen kyllä ihan selkeästi sen syyn, miksi opettajan tosiaan tulee oikeasti osata näitä asioita myös käytännössä, eikä pelkästään kirjoja tenttimällä. Opintojen tyyli vaihtelee ihan laidasta laitaan, välillä ollaan kouluilla ja päiväkodeilla tutustumassa autistiryhmiin, välillä tehdään itse savesta muumihahmoja.. Tavallaan tykkään kyllä tuosta käytännönläheisyydestä, mutta se mistä en ole aina ihan tykännyt, on että musta tuntuu välillä, että me ollaan yksi iso päiväkotiryhmä, jota ohjataan tekemään asioita, sen sijaan että saisi ajatella välillä ihan itsekin.

Ja niistä pääsykokeista vielä, vastasinkin jotain tuonne aiempaan kysymykseen, mutta siis luin kirjan ensin kerran läpi alleviivaten pääkohtia, seuraavalla kerralla ihan vaan luin sen läpi ja kolmannella kerralla luin läpi alleviivaten pääkohtia uudelleen. Ja tuli muuten viimeisellä kerralla alleviivattua ihan eri kohdat kuin ensimmäisellä... :D Ja koska kyseessähän on monivalintakoe, antoi se aikalailla suuntaa lukemisellekin: kokonaisuuksien ymmärtämisten lisäksi piti muistaa jokaisesta artikkelista paljon perusnippelitietoa, eikä tekstiä ihan kamalasti tarvinnut hyvän ymmärtämisen ja sisäistämisen lisäksi osata soveltaa ollenkaan, toisin kuin ehkä yliopistojen pääsykokeissa yleensä. VAKAVAn teoriaosuuteen riittää siis, että osaa, ymmärtää ja muistaa lukemansa artikkelit hyvin, ei niistä tarvitse itselleen muodostaa mitään uusia ajatuksia. Mutta ei niitä asioita heti kokeen jälkeen unohtaa kannata, multa ainakin kyseltiin ajatuksia niistä artikkeleista ihan haastatteluvaiheessakin!


(weheartit.com)

Miksi opiskelet varhaiskasvatustiedettä? Mun tekis ihan hirveesti mieli vastata tähän että sen kun tietäis.. :D Musta piti alunperin tulla äidinkielen opettaja. Halusin jossain vaiheessa toki myös poliisiksi. Au pairiksi lähdettyänikin vannoin vielä, että vaikka perheen lapset olivat ja ovat edelleenkin maailman ihanimmat, lasten kanssa en muuten tulevaisuudessa töitä tee. Hainkin sitten sinne hotelli- ja ravintola-alalle, joka oli niiiin täysin jotain muuta kun haaveilin, ja aloinkin jo ensimmäisen vuoden puolessa välissä tehdä päätöstä siellä lopettamisesta. Kun aloin kunnolla lukemaan LTO-koulutusohjelman pääsykokeisiin, valaistuin ehkä jotenkin ja huomasin viimein lukevani jotain, mikä mua oikeesti kiinnostaa. Ja tästä syystä rakastan edelleen opiskeluani, koska muutamaa kvantitatiivisen tutkimusmenetelmä kurssin lisäksi lähes kaikki osat opinnoistani ovat olleet mielenkiintoisia ja saaneet minut vain haluamaan tietää asiasta enemmän.

Mikä varhaiskasvatuksen osa-alue kiinnostaa sinua eniten? Esi- ja alkuopetus, maahanmuuttajalasten kanssa toimiminen sekä suomi toisena kielenä -opetus :) Sivuaineena mulla oli tuo esi- ja alkuopetus, mutta haaveilen vähän että lukisin vielä toisena sivuaineena tuon suomi toisena kielenä -kokonaisuuden, joko näiden LTO-opintojen päälle tai sitten luokanopettajapuolella, jos sinne asti joskus vielä pääsisin.

Millaista on hyvä varhaiskasvatus? Ihana, nää on ihan kun suoraan jostain Opettajuuteen kasvu -kurssilta nää teidän kysymykset :D Hyvä varhaiskasvatus päiväkodeissa on ammattitaitoista, ja tarvitsee näin ollen ehdottomasti pätevät työntekijät toimiakseen, oli pätevä sitten lastenhoitajana, sosionomina tai varhaiskasvatuksen kandina. Laadukas varhaiskasvatus tukeutuukin toimivaan ja suunnitelmalliseen pedagogiikkaan, ja toimii paitsi lapsilähtöisesti, ottaa myös huomioon jokaisen lapsen yksilöllisen huomion ja tuen tarpeen. Montako pistettä tästä vastauksesta saa :D ?

Suurin epäkohta suomalaisessa päivähoidossa? Arvostuksen puute. Tämä näkyy ihan kaikessa, alkaen siitä, että opettajia päiväkodeissa kutsutaan tarhatädeiksi, näille tädeille maksetaan olemattoman surkeaa palkkaa kolmannen asteen koulutuksesta huolimatta, kunnat ja valtio eivät anna toimintaan nähden mihinkään ikinä tarpeeksi määrärahoja, lapsiryhmät kasvavat ja vanhemmatkin pitävät monesti päiväkoteja lähinnä hauskoina paikkoina, joissa tädit hupsuttelevat heidän pienokaistensa kanssa sillä aikaa kun he itse käyvät töissä. En nyt varsinaisesti kannata Suomeen mitään koulumuotoista päiväkotia jo 3-vuotiaille, mutta toivoisin hurjasti, että Suomessa päästäisiin yli siitä pullantuoksuisesta tarhatäti -ajatusmallista, ja ymmärrettäisiin, että päiväkotiin tarvitaan koulutettua henkilökuntaa tekemään niitä asioita lasten kanssa. Se, että "kyllähän päiväkodissa voi olla töissä ilman koulutustakin, kuka nyt lasten kanssa ei osaisi olla" on varsin yleinen lainaus päiväkotimaailmasta, on ehkä surullisinta ikinä. Surullisinta varhaiskasvatuksen kannalta ja surullisinta Suomen päiväkotien tulevaisuuden kannalta.

Mitä mieltä olet sosionomeista, jotka työskentelevät lastentarhanopettajina? Ovatko he mielestäsi yhtä päteviä kuin lto:t, jotka valmistuvat yliopistosta? Ai että mikä ihana provosoiva ja aivan helvetin varmasti tunteita herättävä kysymys kaikille LTO vs. Sosionomi -keskusteluun ryhtyville osapuolille.... :D

Itse otan kantaa tähän asiaan ainoastaan niin, että ne, jotka puhtaasti ajattelevat sosionomien ja varhaiskasvatusten kandien asemaa tällaisena vastakkainasetteluna, ovat niin koulutustensa aivopesemiä kun vain mahdollista. Joka ikinen koulutusohjelma Suomen korkeakouluissa on täynnä sitä samaa p*skanjauhamista siitä, miten vain meidän koulutusohjelma ja vain meidän koulu tekee teistä parhaita. Vain meidän opeillamme te olette hyviä ja vain me voimme valmistaa teidät parhaalla mahdollisella tavalla työelämään. Ja sen, joka pureskelematta nielee tuon ajatusmallin, sietää ehkä hieman mennä itseensä. Toki sillä on tärkeä merkitys opiskelijoiden ammatti-identiteetin kasvattamisessa, koska onhan se hienoa saada vastavalmistunut lastentarhanopettaja tuntemaan itsensä hyväksi ja arvokkaaksi, ehkä himpun verran vielä muita paremmiksikin. Koska pitäähän sitä itseluottamusta olla, että työelämässä pärjää ja saa juurikin ne oikeat asiat läpi myös siellä työpaikallaan.

Mutta jos se menee siihen, että oman koulutuksen pohjalta aletaan pitää toisia koulutuksia huonompina, on omassa ajatusmallissa jo sen verran vikaa, että sieltä sietäisi ihan himpun verran herätä. Kyllä, olen sitä mieltä, että ryhmässä pedagogisen vastuun kuuluu olla sillä, joka on pedagogisia opintoja käynyt. Eli varhaiskasvatuksen kandilla. Ja kyllä, mielestäni lastentarhanopettajalle kuuluu suunnitteluaikaa toisin kuin lastenhoitajalle. Ja kyllä, mielestäni parhaimman mallisessa päiväkotiryhmässä työskentelee lastenhoitaja, sosionomi ja lastentarhanopettaja, ja jos ryhmässä on vain kaksi aikuista, on varsinkin lähemmäs esikouluikää mentäessä toivottavaa, että työntekijöistä on käynyt pedagogisia opintoja. Mutta olen tätä mieltä siksi, että mielestäni olisi ehdottoman tärkeää toteuttaa käytännön työssä juuri sitä, mihin kukin on koulutettu ja missä kenelläkin on se kaikkein parhain asiantuntijuus. Koska niin lapsille voidaan taata paras mahdollinen varhaiskasvatus, eikä siinä mitkään sosionomien ja yo-kandien vastakkainasettelut juurikaan mitään edistä. Eli sen sijaan, että lähdetään miettimään kumpi on parempi saatikka työhönsä pätevämpi, kannattaisi ehkä miettiä mitä kenenkin kannattaa tehdä, jotta niillä lapsilla siellä päivähoidossa olisi kaikkein parhain olla.. :)

Tunnisteet: ,

23 kommenttia:

3. lokakuuta 2011 klo 11.23 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Lastenhoitajiahan ei enää kouluteta sillä ammattinimikkellä, tilalle ovat tulleet lähihoitajat ja lastenohjaajat. Miten koet lastenohjaajan ja lähihoitajan arvostuksen päiväkodissa, ovatko tasa-arvoisia? Mun kotikaupungissa valitettavasti ajatellaan, että lastenohjaajat ovat päteviä vain seurakuntatyöhön, vaikka koulutuksemme antaa kelpoisuuden myös päiväkotityöhön. Täällä esimerkiksi lastenohjaajan on todella vaikea saada harjoittelupaikkaa, koska lähihoitajat ovat etusijalla. Outoa on se, että millä tavalla lähihoitajat ovat päiväkotiin pätevämpiä kuin lastenohjaajat. Lähihoitajat opiskelevat lapsiin ja nuoriin liittyen vuoden, kun taas lastenohjaajat koko koulutuksen keston ajan eli 2,5-3 vuotta.

 
3. lokakuuta 2011 klo 11.35 , Blogger llaura kirjoitti...

anonyymi: tiedän kyllä, mutta lastenhoitajalla nyt tarkoitankin juuri noista jompaa kumpaa. valitettavasti mulla ei oo kentältä niin paljoa kokemusta, että osasin lähihoitajan ja lastenohjaajien tasa-arvoisuuteen minkäänlaista kantaa ottaa, joten en osaa sanoa tähän nyt mitään sen kummempaa. opiskelen kuitenkin edelleen, ja luonnollisestikin näkökantani päiväkotimaailmaan rajoittuu lähinnä tuohon lastentarhanopettajan maailmaan, joten jätän tuon lähihoitaja-lastenohjaaja -jutun nyt niille, jotka siitä enemmän tietävät.

 
3. lokakuuta 2011 klo 11.44 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

teksti on kovin koulutuspainotteista, mutta käytännön kokemus on varmasti myös merkittävää, oli sitten sosionomi tai kandi. omasta kokemuksesta olen huomannut, että hienoista pedagogisista suunnitelmista huolimatta lapsetkin ovat vain ihmisiä :)

 
3. lokakuuta 2011 klo 13.34 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minusta alkaa nyt tuntua että menetin lapsuudessani kauheasti kun en ollut koskaan tarhassa tai missään hoidossa:D

 
3. lokakuuta 2011 klo 13.52 , Blogger Katriina kirjoitti...

Sain kyllä hirmusesti tietoa varhaiskasvatuksesta! ;)

No mutta silti oli mielenkiintoista lukea :)

 
3. lokakuuta 2011 klo 14.56 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minua jäi kiinnostamaan, että tekevätkö lastentarhanopettjat samaa työtä, kuin muutkin päiväkotien työntekijät, siis pääpiirteissään. Että ovatko nämä myös valvomassa lasten leikkiä, vaihatavat vaippoja ja valvovat esim. ruokailua?
Vai tekevätkö he vain vuorolistoja/suunnittelua/mitäikinä? :) Vai opettavatko he kenties esikoulussa?

 
3. lokakuuta 2011 klo 15.54 , Blogger Karo kirjoitti...

itse oon tienny jo tosi kauan että luultavasti toi sosionomi ala on mun kutsumus joten ku luin tost vastakkain asettelusta ni aattelin just et jos alat dissaa sosionomeja ni sit on jotain pahasti vialla koska sieltä saa sen pätevyyden ihan yhtälailla ja pääasiahan siinä juuri on ne lapset eikä se että miten monta vuotta sitä työtä on tehnyt ja missäkin laitoksessa! arvostan sun kypsää ajattelu tapaa todella paljon (: !

 
3. lokakuuta 2011 klo 18.30 , Blogger llaura kirjoitti...

anonyymi: no yllättävää sinäänsä että on koulutuspainotteista jos oon opiskelija. ja eiköhän se kuitenkin mee niin, että juurikin ne hienot pedagogiset suunnitelmat pyrkii nimenomaan ottamaan huomioon sen, että ihmisiähän ne lapset juurikin ovat ;)

anonyymi: haha, no tuskin :D emmäkään oo ollu päivähoidossa kun jonkun vuoden, pari ja ihan hyvin oon selvinny ;)

Katriina: nonni. :)

anonyymi: tekee tekee, mutta lastentarhanopettajalla on toiminnasta se pedagoginen vastuu, koska päivähoito on parhaimmillaan paljon muutakin kuin vaippojen vaihtoa ja leikin valvontaa :)

Kisu: joo onhan sosionomeilla paljon laajempi työkenttämahdollisuuskin kuin lastentarhanopettajilla, mutta toisaalta sit taas kandit opiskelee pelkästään päiväkotityötä varten sen 3 vuotta, että onhan niissä koulutuksissa puolensa :)

 
3. lokakuuta 2011 klo 19.26 , Blogger Katri kirjoitti...

Itse olen tällä hetkellä päiväkodissa töissä ilman koulutusta ja voin rehellisesti sanoa, että kyllä niinkin pärjää, mutta toisinaan sitä koulutusta kaipaisin ja kipeästi. Ja aion siis sen tietenkin myös hankkia (vaikka en tiedä vielä onko tämä se ala, jolle kouluttaudun, ehkä...).

Kun sain työpaikan ja epäilin, että pärjäänkö, mulle sanottiin, että "no maalaisjärjellä vaan", mutta olen kyllä niin kiitollinen siitä, että olen aikoinani lukenut psykologiaa ja lukenut lasten kehityksestä. Kyllä se tukee siinä työssä niiin paljon.

Tsemppiä siis opiskeluun! Ammattitaitoisia henkilöitä päiväkotiin tarvitaan aina.

 
3. lokakuuta 2011 klo 22.40 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kaksi todella analyyttistä kommenttia vastauksistasi: mun lukion äidinkielen opettaja oli myös erittäin vetävän näköinen mimmi, tosin pukeutui aina aika tylsästi. Ja helsingissä asuessani rakastuin (siis ihan oikeaa rakkautta) aina päätä pahkaa kauniisiin naispoliiseihin, mm. x-keihäänheittäjä taina uppaan. ;)

Luulen, että tavallisena korttelipoliisina varmaan kyllästyisit aika nopeasti hommaan mutta hieman analyyttisempänä luonteena sopisit ehkä hyvinkin jonnekin rikostutkimusosastolle...

Ja koko ikäähän ei tarvitse olla samassa työssä. Mutta aina parempi mitä aiemmin haistaa edes etäisesti sen oman jutun niin aina edellisistä jutuista on sitä enemmän hyötyä pyrkiessä yhä lähemmäksi juuri sitä omaa unelmaa! - Nick

 
4. lokakuuta 2011 klo 0.56 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mukava oli lukea sun vastauksia :)
Itse sosionomi/lto:na ajattelen myös, että ihanne olisi sellainen päiväkotiryhmä, missä olisi yliopistosta valmistunut lto, sosionomi sekä lastenhoitaja. Sosionomi saa mun mielestä vain pintaraapaisun varhaiskasvatukseen (ainakin meidän koulussa), vaikka valitsin kaikki mahdolliset varhaiskasvatukseen liittyvät valinnaisetkin. Onneksi voi aina jatkokouluttautua ja työnkin puolesta pääsee erilaisiin koulutuksiin. Ja kyllähän se työkin opettaa itsessään :)

 
4. lokakuuta 2011 klo 14.24 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

myös ryhmäperhepäiväkoteihin tarvittaisiin pedagogista osaamista. nyt tilanne on se, että ryhmiksissä työskentelevät perhepäivähoitajat ja lähihoitajat, suurimmaksi osaksi siis. lto ja pph/lähihoitaja/lastenohjaaja olisi ihannetyöpari mun mielestä :)

 
4. lokakuuta 2011 klo 15.26 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Sattumalta tormasin tahan blogiin ja on pakko kommentoida tuosta vastakkainasettelusta. Itse olen lukenut varhaiskasvatusta maisteriksi asti ja tyoskennellyt monissa erilaisissa tiimeissa ja paivakodeissa. Olen vahvasti sita mielta, etta riippuu taysin ihmisesta, ei koulutuksesta, pystyyko hyvaan varhaiskasvatukseen. Koulutuksissa on kuitenkin aina omat puolensa. Niin ja kuka tahansa varmaan parjaa paivakodissa, mutta kun kyse on kuitenkin laadukkaasta varhaiskasvatuksesta (siihen pyritaan), ei pelkastaan parjaamisesta. En nyt tassa erikseen erittele, mita tarkoitan laadukkaalla varhaiskasvatuksella, kaikki varmasti ymmartavat, etta lapsia varten tyoskennellaan. :)

Itse olin kandiksi valmistuttuani jollakin tavalla hukassa, mutta maisteriopinnot kasvattivat ammatti-identiteettia ja toivat muutenkin varmuuden siita, etta valitsin oikean ja aarimmaisen tarkean alan. Inhoan nimitysta lastentarhanopettaja ja kutsunkin itseani ja kollegoitani varhaiskasvattajiksi, silla kukapa meita alkaisi arvostamaan, ellemme me itse. :) Kannatan myoskin patevyyden saamista vasta maisterivaiheessa, mutta tiedan, etta toiveeni ei tule toteutumaan. Perustelen mielipidettani silla, etta kuka tahansa ei voi mahdollistaa hyvaa varhaiskasvatusta. Maisterina on opiskeltu niin kaytantoa kuin teoriaakin ja omaa ammatillisuutta on tarkasteltu suhteessa paivakodin muihin tyontekijoihin. Asioita tarkastellaan ylipaataan monista eri nakokulmista, eika tuijoteta vain omaan napaan/omaan koulutukseen. Niin ja maisterina on myos enemman tyomahdollisuuksia yleisesti varhaiskasvatuksen alalla.

Ikavakseni joudun toteamaan, etta monet sosionomit, joiden kanssa olen tyoskennellyt, ovat olleet vain muodollisesti patevia. Osa heista on myontanyt asian itse. He ovat kokeneet, etta erikoistuminen on ollut hyvin pintapuolista ja esimerkiksi toiminnan suunnittelusta ja sen periaatteista ei osalla heista ole ollut minkaanlaista kokemusta. Tuntuukin valilla turhauttavalta, etta itse havainnoin lapsia ja suunnittelen toimintaa heidan kehitystasolleen sopivaksi, kun sosionomi ei ole edes kuullut nimia Piaget tai Vygotsky, saati etta olisi koskaan suunnitellut mitaan tavoitteellista toimintaa. Siina samalla sitten miettii, etta palkka on sama. (Ja nyt jos joku mussuttaa, etta "eihan tarhantatit sita tyota rahasta tee, vaan kutsumuksesta" niin haistatan pitkat. Raha ei ole paaasia, mutta en mina mitaan tyota ilmaiseksi tekisi.) Edellinen oli erityisen karjistavaa, mutta ikava kylla, taytta totta. En sano, etta lukemalla erilaisia kehitysteorioita pystyy hyvaan varhaiskasvatukseen, mutta on rutkasti apua, kun tietaa mista on lahdetty ja mihin on tultu/ollaan menossa. Ainakin itseani on helpottaa, kun on teoria hallussa. Kaikkea en osaa, enka voikaan osata, mutta luen mielellani edelleen uusista asioista ja koulutan itseani. Mielellani koulutan myos muita, eli ei siella arjessa auta urputtaminen ja koulutusten vertaaminen, vaan pyritaan siihen, etta kaikki puhuvat samaa kielta ja tiimi toimii.

Tassa kirjoitin nyt paljon sosionomeista, mutta nama ovat vain omia kokemuksiani. Ja tarkennan viela, etta puhun koulutuksista, en ihmisista. Asenne ratkaisee paljon ja itse ainakin ajattelen niin, etta valittaminen ei auta, vaan on yhdessa etsittava ratkaisuja. Eri asia on sitten, jos asenne tyohon ja uuden oppimiseen ei ole kohdillaan. Olen tavannut myos muodollisesti patevia kandeja ja toisaalta taas lastenhoitajia, jotka hallitsevat niin suunnittelun kuin lasnaolemisen taidon. Eli loppujen lopuksi se on itsesta kiinni. :)

-Hilma

 
4. lokakuuta 2011 klo 18.36 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Itse olen luokanopettaja ja olen myös sitä mieltä, että niin päiväkoti- kuin koulumaailmassakin tarvitaan koulutettuja, ammattitaitoisia ihmisiä. On niin hassua, että juuri meidän kaikkien lasten kasvattajiksi ja opettajaksi kelpaa kuka tahansa kadun mies, kun monilla muilla aloilla ei tulisi kysymykseenkään ottaa työhön henkilöä, jolla ei ole minkäänlaista alan koulutusta. Toki lasten kanssa pärjää maalaisjärjellä, mutta päiväkodissa ja koulussa toiminnalla on hieman erilaiset tavoitteet kuin pelkkä puuhastelu ja sitä varten työtä ei pitäisi tehdä muiden kuin pätevien lastentarhan- ja luokanopettajien!

 
5. lokakuuta 2011 klo 14.07 , Blogger llaura kirjoitti...

Katri: pärjää varmasti, mutta mitä enemmän on alaa opiskellut, sitä paremmin huomaa että kyse on muustakin kuin pärjäämisestä tosiaan :)

Nick: haha, nonni :D eiköhän tää opetusala oo nyt se kaikkein lähimmäisenä sitä unelmaa, varsinkin noiden alakouluikäisten ja siitä nuorempien kanssa työskentely :)

anonyymi: onneksi opettaakin, onhan se paljon siitä käytännönkokemuksesta kuitenkin myös kiinni mitä työnsä eteen osaa tehdä :)

anonyymi: tuo on kyllä ehdottomasti totta! sijaistin vuosi sitten keväällä nelisen viikkoa ryhmäperhepäiväkodissa ja kyllä siellä vaan valitettavasti paistoi vähän se pedagogiikan puute.. :( ryhmässä oli kuitenkin viisi maahanmuuttajataustaista lasta, jotka olisivat ehdottomasti tarvinneet suunnitelmallisempaa ja tavoitteellisempaa toimintaa mitä heille osattiin antaa!

Hilma: kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentistasi, oon oikeastaan joka sanasta samaa mieltä :) itsekin olen kyllä pohtinut myös varhaiskasvatuksen maisteriopintoja jos en luokanopettajapuolelle jostain syystä tahdokaan, motivoit kommentillasi siihen vielä entistä enemmän :)

anonyymi: sanopa muuta! ihan samaa mieltä oon kyllä, ja se on surullistakin miten sellasen puuhastelun ajatellaan oikeasti riittävän pidemmällä tähtäimellä!

 
5. lokakuuta 2011 klo 16.45 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Olen tuo sama anonyymi joka kommentoi ryhmiksien pedagogiikan puutteesta. Mieleeni tuli vielä asioita henkilökunnan ikäjakaumasta. Oman kokemukseen perustuen koen, että esim. päiväkotiryhmän henkilökunnan ikäjakaumalla on merkitystä. Vanhempien työtekijöiden vahvuutena pidän elämänkokemusta, sekä vuosien työkokemusta. Nuoremmilla taas tuoretta koulutusta (paljon näkökulmia mm. lapsen osallisuuteen, lapsilähtösyyteen, sekä perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön), ja innostuneisuutta.

Tämä ei tietenkään päde kaikkiin iän mukaan, ja saavathan päiväkodin vanhemmatkin työntekijät koulutusta ja uutta tietoa mm. lapsilähtöisyydestä. Poikkeuksia työntekijöistä löytyy siis suuntaan sekä toiseen :) Monta kymmentä vuotta alalla olleet kuitenkin helposti ajautuvat tekemään asiat vanhalla tutulla tavalla, välttämättä kyseenalaistamatta sitä, miksi niin tehdään, ja voisiki asioita muuttaa. Heillä kuitenkin on takanaan pitkä työkokemus, jotai nuoremmilla ei vielä ole. Molemmat siis voivat oppia toisiltaan :)

 
7. lokakuuta 2011 klo 7.02 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

suurin epäkohta suomen päivähoidossa on liian suuret ryhmät, liian pienet tilat (myös meidän vessat oli laskettu leikkitilaksi, joten kyllähän niitä lapsia saa ryhmään lisää tull...), se että saa olla yli täyttöä ja henkilökuntaa liian vähän (jepsjeps kyllä ne neljä ihmistä pärjää kolmenkymmenen lapsen kanssa). noilta johtajilta on mennyt kokonaan tatsi tohon työhön, helppohan se on määräillä sieltä ylhäältä kun itse istuu päivät pitkät tietokoneen ääressä. mua niiiiiin ärsyttää tämä tilanne kun työni oli kivaa MUTTA ulkoiset tekijät tekee siitä raskaan ja inhottavan. nyt olen töissä kirjakaupassa ja paljon onnellisempi :D se myös häiritsee että vanhemmilla on vapaapäivä mutta lapsi tuodaan päiväkotiin ja sanotaan ``haluaisitko jäädä tänne? äiti lähtee nyt kotiin´´ ja sitten ihmetellään miksi lapsi kiukuttelee ja itkee. tai se kun perhe on saanut uuden lapsen niin vanhempi lapsi tuodaan HETI päiväkotiin ja sitten taas ihmetellään miksi lapsi kiukuttelee ja tosi usea vanhempi tuo lapsen päiväkotiin vaikka on itse kotona nuoremman kanssa, MIKSI?? no koska päiväkodissa on tekemistä, siis makaako ne muuten kotona neljän seinän sisällä tuijottamassa kattoa? siinä on niiiiiiin vaikea pysyä hallittuna ja asiallisena kun tekis mieli kiljua niille vanhemmille että nyt järki käteen! lapset on kivoja mutta päivähoidon johto ja muut ylempiarvoiset henkilöt jotka säätelee toimintaa ja vanhemmat saa mut hermoraunion partaalle. huh, ärsytyksen vallassa tämän viestin kirjotin, anteeksi jos kirjoitusvirheitä löytyy.

 
8. lokakuuta 2011 klo 19.50 , Anonymous Tiia kirjoitti...

Itse sosionomina näen tämän asian niin että eivät sosionomit vie lto:ilta työpaikkoja ja sama pätee myös toisinpäin. Mielestäni molemmissa koulutuksissa keskitytään / painotetaan yhteisten varhaiskasvatuksen perusteiden lisäksi hieman erilaisiin näkökulmiin ja toimintatapoihin varhaiskasvatuksessa. Sosionomeilla (ainakin minun koulussani) painotetaan aika pitkälti toiminnallisia menetelmiä, kun taas voisin kuvitella että yliopistolla osaamisalue olisi tiukemmin teoriassa? En kuitenkaan tarkoita että jommankumman osaamisalueen tietäminen sulkisi toista pois, ja varmasti molemmissa koulutusaloissa kumpaakin puolta opetellaan. Moniammatillisuus mielestäni kunniaan, ei sosionomien ja lastentarhanopettajien täytyisi olla napit vastakkain, vaan ajatella molempien koulutus varhaiskasvatusympäristöä rikastuttavana moniammatillisena yhteistyönä, jossa erilaisten osa-alueiden asiantuntemus saa aikaan loistavan ja toimivan kasvuympäristön. Ei ole kovin lapsilähtöistä toimintaa taistella titteleistä päivähoidossa / esikouluopetuksessa. Toivonkin että tämä mielestäni erittäin vanhakantainen vastakkainasettelu tulisi jäämään kenttätyöstä tulevaisuudessa kokonaan pois..

 
9. lokakuuta 2011 klo 17.50 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kyllä se on tärkeää, että työntekijälllä on koulutus kun päiväkodissa työskentelee. Valitettavasti vaan aina se koulutus ei taa sitä, että on hyvä työntekijä. Itse työskentelen päiväkodissa pienten puolella ja viime vuonna ryhmän opettaja oli juuri valmistunut ja voin sanoa, että ei hyvä luoja! Ihminen joka tulee pienten puolella pitää olla valmis tekemään perushoitoa oli sitten opettaja tai hoitaja. Itse näen, että varsinkin pienillä juuri nämä perushoito tilanteet ovat niitä opetustilanteita. Ryhmän toinen hoitaja oli ei koulutuksen omaava ja hänkin peittasi kyllä tämän opettajan mennen tullen. On surullsita, että joidenkin asenne on vaan, että kun pitäisi saada suunnittelu aikaa eikä opettajat tee perushommia tai askartele lasten kanssa vaan ainoastaan suunnittelevat.. Ja suomen päivähoidon suurin ongelma on mielestäni kyllä subjektiivinen hoito-oikeus. Ilman tätä saataisiin ryhmän inhimillisiksi. Luulisi, että opettaja opiskelijana et käyttäisi sanontaa "leikin valovontaa" koska sehän on kaikkea muuta. Me ainakin opetamme lapsia leikkimään, leikimme heideän kanssaan ja tarkkeilemme lapsia siinnä samalla. Meidän tarhassa tämä on kaikille työntekijöille se ykkös juttu eikä opettajat istu jossain eri huoneessa miettimässä suunnitelmia.. Että ottaa päähän tuollainen, mutta ehkäpä se kokemus sitten opettaa ihmisiä.

 
9. lokakuuta 2011 klo 19.26 , Blogger llaura kirjoitti...

anonyymi: tuokin on ehdottomasti totta ja tärkeä pointti :)

anonyymi: tuo on niin totta, ja johtunee paljolti myös siitä arvostuksen puutteesta: työn merkitystä ei oikeasti nähdä niin suurena, että sille annettaisiin parhaat mahdolliset puitteet toimia! mutta joo, en kyllä yhtään ihmettele että oot löytäny ammatillisen onnellisuuden muualta kun tuolta alalta, päiväkotimaailmassa on niin paljon muuta murehdittavaa että aina edes ehtisi keskittyä siihen olennaiseen eli lapsiin kun pitää miettiä määrärahojen puutetta, liian isoja ryhmiä yms..

Tiia: mutta toisten koulutuksista ei pitäisi kummankaan osapuolen myöskään tehdä yleistyksiä niistä sen suuremmin tietämättä, koska uskomattoman suuri osa yo-kandin koulutuksesta onkin nimenomaan juuri sitä toiminnallisuutta :) ja esikoulusta mun on ihan pakko olla vähän eri mieltä, koska siellä opettajan täytyy ehdottomasti olla pedagogisesti koulutettu henkilö, aivan samalla tavalla kuin alaluokkien puolellakin, täytyyhän yliopistossakin käydä vielä erikseen esi- ja alkuopetuksen sivuaine, jotta saa monissa kunnissa esikouluopettajana työskennellä :)

anonyymi: ota ihmeessä herne pois nenästä niin tulee perusteluistakin vähän rakentavammanoloisia :) on todellakin tärkeää, että koulutuksen lisäksi persoonallisuus sopii työtehtävään, eikä sitä kaikkein tärkeintä ikinä koulutuksesta saakaan, mutta ei se myöskään vähennä tippaakaan koulutuksen merkitystä.

Olet myös oikeassa, että juurikin ne arkitilanteet ovat monesti niitä tärkeimpiä oppimistilanteita, mutta kun meillä lakisääteisesti on kuitenkin LTO:lle suunnitteluaika annettu, niin tottahan toki se kuuluu itselleen myös vaatia, lasten parastahan silläkin nimenomaan haetaan :) taitaa olla suunnittelun käsitys sinulla hieman hukassa, koska eihän sitä suunnittelua suunnittelun takia suunnitella, vaan sitä toimintaa ja rikastuttavaa arkeahan siinä pyritään rakentamaan, jotta päiväkotipäivät loisivat mahdollisimman hyvän ja antoisan jatkumon lapsille :) ja mitä subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tulee, niin itse en sen vastustamista varsinaisesti ymmärrä, mutta sanon nyt vain sen, että etenkin maahanmuuttajalasten kanssa tuo oikeus on ensisijaisen tärkeä, jotta lapset oppivat mahdollisimman hyvin suomea ennen koulun alkamista, se on kuitenkin niin suuri pohja kaikelle myöhemmälle oppimiselle :)

 
10. lokakuuta 2011 klo 13.03 , Blogger Riikka kirjoitti...

Juu näin se vaan menee, että kaikki naisvaltaiset alat on aliarvostettuja ja -palkattuja. Meinaan lentää kattoon, kun tästä aiheesta tulee puhetta! Puhumattakaan sitten lapsiin liittyvistä hommista, kuten tästä varhaiskasvatuksesta. Miettikää kuin järjettömän tärkeetä työtä te teette!! Se kantaa (tai ei kanna) läpi ihmisen elämän... Mutta tähän ei kuitenkaan yhteiskunnassa tarpeeksi satsata.

Tuota olen minäkin ihmetellyt, että miks äidit vie muut lapset hoitoon, kun perheeseen syntyy vauva. Voiko se olla muuta kuin mukavuudenhalua, jos taustalla ei ole sairautta tms. Mulle ei mee läpi mitkään "lapsesta tulee sosiaalinen" -perustelut. Höpön löpön, tutustukaa vaikka Keltikangas-Järvisen tuoreisiin tutkimuksiin... Naapurissa mamma vie toisen lapsensa tien toiselle puollelle päiväkotiin ja on itse vauvan kanssa kotona. En ymmärrä.

 
10. lokakuuta 2011 klo 17.04 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Meillä ainakin opettajilla on vessin päivät jolloin he suunnittelvat jos suunnittelevat eikä joka viikko jotain tiettyä aikaa. Subjektiivinen hoito-oikeus on siinä mielessä huono, koska lapsi voidaan tuoda hoitoon vaikka äiti on kotona ym. Ei ennenaikaa jääty toisen lapsen kanssa kotiin ja toinen viety hoitoon, mutta nykyään se on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Ja kyllä olen samaamieltä että esim maahanmuuttajalapsille päiväkoti tekee hyvää, mutta voisi olla esim kerho tyyppisenä. Ja 2v iässä on esim huono aika aloittaa maahanmuuttajalasten hoito(siis jos ei osaa yhtään suomea) Mielestäni tätä hoito-oikeutta pitäisi supistaa jotta ne jotka sitä hoitoa oikeasti tarvitsevat saavat myös sitä.

Et ole tainnut kovin paljoa tehdä töitä päiväkodissa? Kyllä sitten joskus huomaat ja tajuat, että ei se arki ole sellaista mitä kirjoissa lukee:)

 
10. lokakuuta 2011 klo 17.19 , Blogger llaura kirjoitti...

Riikka: subjektiivinen päivähoito-oikeus tosiaan jakaa selkeästi mielipiteitä, mutta mielestäni se ei ole kuitenkaan se kaikkein suurin ongelmakohta koko työssä, kasvattaa toki joo ryhmäkokoja, mutta tuolla alalla on niin paljon suurempiakin epäkohtia, etten tuota ensimmäisenä lähtisi itse ihmettelemään :)

anonyymi: no mutta onhan lastentarhanopettajan työajassakin se suunnitteluaika, joten tottahan toki he saavat suunnitella silloin kun heistä itsestään parhaalta tuntuu, ryhmä toki huomioon ottaen. ja on tietenkin hieman hölmöä mennä sen enempää tietämättä olettamaan minusta ja päiväkodeissaoloistani yhtään mitään, olen toki edelleen opiskelija, mutta näen kokemukseni jo sen verran riittävän, että voin asioihin myös kentän puolelta ottaa kantaa :) ja eihän päiväkodissa pitäisi niinkään siitä hoidosta olla kyse, vaan laadukkaasta varhaiskasvatuksesta :)

 

Lähetä kommentti

pst, ennen kuin jätät kommentin, lue tämä pieni FAQ/UKK :--)
Olen 178cm pitkä,
koirani on japaninpystykorva,
teen kollaasit ja muokkaan kuvani PhotoFiltrellä,
ja jos sinulle näkyy tässä blogissa valkoinen laatikko tekstin/kuvien päällä, en osaa tehdä sille mitään, mutta kokeile vaihtaa selainta vaikka Mozillaan siitä Exploreristasi, tai päivitä se omasi ainakin uudempaan versioon, josko se sitten auttaisi! :--)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu