Koko viikon asu
takki: Zara | huiviponchosysteemi: Lindex | farkkupaita&farkut: ONLY | kengät: Keds | lasit: Monki | laukku: H&M
Tässä asussa on käyty tällä viikolla tekemässä mm. Kielen ja vuorovaikutuksen uusintatentti (joka menee varmaan uudestaan uusintaan, hyvä minä), töissä sekä eilen leffailemassa Merin kanssa. Mukava turva-asu siis kyseessä! Ei vaan ole kyennyt juurikaan tuota pukeutumista tämän enempää miettimään, ja kivoimpia ne asut ainakin omaan silmään onkin silloin, kun on vaan heittänyt kaikkein lemppareimmat vaatteet päälle ja lähtenyt sen kummemmin miettimättä kulkemaan menojaan kohti! Mutta joo - odotan kieltämättä varsin paljon myös niitä vähän lämpimämpiä kelejä, kun voisin jo heittää mustat Ultimate-farkkuni kesälomalle ja siirtyä shortseihin! Niissä kun mulla on hieman enemmän vielä valinnanvaraa kuin noissa farkuissa. En tosin tiedä miten tulee käymään, oon aika varma että oon kasvanu kiinni näihin nytkin jaloissani oleviin Only-farkkuihin, että...
Ja jokainen mun blogia muuten enemmän seuraillut - ja varsinkin kirjapostauksista pitävä tietänee, että lempikirjani maailmassa on Poikani Kevin. Ja minä, joka inhoan myös aikalailla kaikkia kirjoista tehtyjä leffoja, menin ja kävin katsomassa siis eilen tuon elokuvan! Ja wow! Kaikessa välillä vähän liian lähellekin menevässä kuvaustyylissään tuo elokuva oli vaikuttava. Olin todella skeptinen koko filmatisoinnin suhteen, koska se kirjan tunnelma oli niin jäätävän kamalan epätoivoisen hirveä ja olin varma ettei sitä leffaan saa ikinä taltioitua, mutta hyi että, kyllä sen sai. Olen lukenut tuon kirjan jo useampi vuosi sitten, mutta ensimmäistä kertaa ikinä musta tuntui, että kirjasta oltiin saatu tehtyä onnistunut elokuva. Se ei selittänyt liikaa, ollut liian juonellinen, se oli täynnä ihan mielettömästi luotuja tunnelmia ja hetkiä ja ah. Pakko rakastaa, vaikken ikinä olisi uskonut! Kaiken taustalla toki oli koko ajan muistot kirjasta, olisikin hauska kuulla mitä mieltä tuosta elokuvasta joku sellainen oli, joka ei ole kirjaa lukenut!
Onko muut nähneet Poikani Kevin -leffan, ja jos olette, mitä piditte? Asumielipiteitäkin saa toki kertoa! :)
Tunnisteet: asuja
lähettänyt llaura @ 11:42
35 kommenttia
35 kommenttia:
Luin ihan sun innoittamana tässä jokin aika sitten tuon Poikani Kevin kirjan, ja kyllähän siitä ihan yksi lemppari tuli ! En millään malttaisi odottaa, että näen myös sen elokuvaversion.. (--:
Ja apua kun tykkään noista aurinkolaseista, pakko saada itsellekin tuollaset pyöreät. Näyttää niin hyviltä !
Leffasta en osaa nyt sanoa mitään, mutta asusta sen verran että eipä voisi olla enemmän sun näköinen! :)
kiitos! mäkin tykkään niistä kovin, melko uusi hankinta ja oon ihan rakastunut niihin :D
hih, kiitos muru!
Ihana huivi! <3 Poikani Kevin-leffaa en ole (vielä) nähnyt, mutta kirjan olen lukenut. Mulle tuli sen luettuani hirveän ahdistunut olo, mikä on siis sen merkki, että pidin kirjasta. Eihän kirjaa tule ikään kuin elettyä, ellei se ole hyvä, vai mitä? ;)
Hetkonen, "We need to talk about Kevin" on siis siitä kirjasta tehty leffa? siis mitä ihmettä nyt hävettää ettei jotenkin kellot soinu yhtään kun katoin ton leffan! Siis siitähän omalla kohalla on vuosia aikaa kun luin tuon kirjan, ja se on kyllä yks lemppareista kans, mut jotenkin en yhistäny silti, mitä ihmettä?! Johan sen jo nimikin sanoo... pitäis varmaan yrittää kaivella tuo kirja ja lukaista uudestaan, oikeesti hävettää etten tajunnut tota yhteyttä :'D Huh huh, vanhaks taian olla tulossa. Itse asiassa nyt kun aloin ajatella, niin taisin jossain vaiheessa kuulla että tuosta kirjasta ollaan tekemässä leffaa, mutta jotenkin mulle jäi se kuva että siihen menis vielä pari vuotta ennen kun se tulis ulos...
mutta asiaan, itse pidin tuosta leffasta ihan huimasti! Kevinin esittäjä, samoin kuin äiti etenkin teki ihan loistavat roolisuoritukset, ja muutenkin leffan tunnelma oli just oikeanlainen (etenkin kun nyt vertaa kirjaan!). Nyt on kyllä aika tyhmä olo, kun elokuvaa katsoessa mietin monessakin kohtaa, että miten tää vaikuttaa niin tutulta...oops. Niin ja en taida edes alkaa muuten kommentoida, miten (liian) hyvännäköinen tuo Kevinin esittäjä oli...jotenkin karmiva ajatus mutta noh, minkäs sille voi haha :D
Ootko muuten tekemässä jossain vaiheessa taas kirjapostausta? sulta saa aina niin hyviä vinkkejä (samoin kuin lukijoiden kommenteista!)
beautiful scarf
mä just eilen sain luettua loppuun ton poikani kevin -kirjan! aloitin sen elokuussa ja taistelin koko talven sen kanssa, koska se alku oli melko tylsä... ja eilen luinkin sitten putkeen viimeiset 100 sivua, kun sitä ei vaan voinut lopettaa kesken :D on se kyllä todella vaikuttava kirja. nyt sit pitää kattoo se leffa!
ja toi sun huivi on aivan iiiiihana! :)
Samaa mieltä! Tuntui uskomattomalta, että kirjan karmea tunnelma oli saatu siirrettyä niin loistavasti eläväksi kuvaksi. Elokuva oli vaikuttava mutta minua kyllä ahdisti elokuvan ajan ja pitkään sen jälkeen.
Jo kirja sai minut miettimään äitiyttä. Elokuvan jälkeen olin jo varma etten koskaan tee lapsia.
Voisin keskustella kirjan herättämistä tunteista tuntikausia :)
Mukavaa viikonloppua Laura!
Hei joo, kävin kattomassa Poikani Kevinin tossa huhtikuun lopulla! Oh wow. Tykkäsin, kovasti. Leffaseurani suositteli kirjaa ja nyt kun oon lukenut siitä niin paljon hyviä suosituksia, taitaa päästä mukaan luettavat kirjat-listalle. :)
kiitos, mäkin tykkään siitä! ja joo, ihan samoilla linjoilla mennään, että mitä ahdistuneempi olo, sen parempi on ollut kirja! :)
hahah, miten ne on voinu erottaa toisistaan? :D ehkä sulla on ollu vaan aika kauan siitä kun oot lukenu kirjan? ihana! :D
mutta joo, tossa oli kyllä ehdottoman huimat roolisuoritukset, tykkäsin! se isä ehkä oli vähän väärännäköinen, mutta varsinkin tosiaan sen äidin rooli oli huikein ikinä. ja kyllä, se Kevinin näyttelijä oli aika kuuma ;)
Mulla ois pari kirjaa tuossa luettuna, voisinpa niistä yrittää lähiaikoina taas jotain postata! :) ihana kuulla että niistä postauksista tykkäilette!
joo mulla meni alkuun kans monta kuukautta, nyt tekis mieli lukea se ihan uudestaan kun tietää odottavansa myös hyvää loppua :)
kiva että tykkäät :)
mä voisin kans, varsinkin nyt kun toi leffa taas herätti jotenkin sen kirjankin fiilikset pintaan! jotenkin sitä olikin ihan mieletöntä katsoa kun tiesi sen tarinan taustalle, sai vaan niitä kohtauksia ja tunnelmia kuvina valkokankaalle. huikeaa työtä!
Kannattaa se ihan ehdottomasti lukea, se pääsee vielä leffaa niiiiin paljon syvemmälle! :)
pakko käydä lainaa toi! :--) oon kuullu niin paljon hyvää tuosta kirjasta, ja toisaalta haluun aina lukee eka kirjat, ennenkun katon leffan. oon kehittäny ihan kevyen pakkomielteen jopa tästä asiasta :--D
Oon lukenu sun suosituksesta Poikani Kevinin.
En osaa sanoa mitä mieltä siitä oon. Se oli HYVÄ. Mutta niin... raaka, ja niin... outo. Mutta silti niin hyvä.
Kun sain tietää että tästä on tehty myös elokuva, en meinannu uskoa. Eihän tollasesta kirjasta voi tehä elokuvaa. Se kirjahan on vaan sellasta oikeestaan jopa juonetonta, tai siis ymmärrät varmaan kirjan lukeneena mitä tarkotan.
Mutta näköjään voi, ja vielä hyvänkin, siis sun mukaan. Ite en oo nähny sitä. Itkisin varmaan koko leffan ajan, niinkö kirjanki ajan. Yhyyy, olen itkupilli :'---(
jooo ihan ehdottomasti se pitää tehdä niin päin, jos näkee elokuvan ensin niin se tavallaan pilaa kirjalta loppuratkasun! :D leffassa se ei niin paljoa haittaa jos sen tietää etukäteen!
joo siis onhan se raaka ja julma ja järkyttävä, mutta toisaalta se, että joku on voinu kirjottaa noin vaikuttavan teoksen on mun mielestä jotain mahtavinta ikinä. että paperille kirjoitetuista sanoista voi tulla noin vahvasti eläytynyt ja ahdistunut fiilis! ja kun tollanen tunnelma saatiin vielä leffaankin taltioitua, niin vau :D
Mulla se leffa odottelee katsomista, koska pelkään että se on huono. Tuon kirjanhan kanssa kävi niin että inhosin sitä koko ajan kun luin sitä, mutta kun pääsin loppuun olin että vau, tosi hyvä kirja. Siks ehkä arastelen sitä leffankin katsomista et jos se heittää koko homman ylösalaisin. Ehkä tän jälkeen vois uskaltaa :)
Hei, mäkin olen sitä mieltä että Poikani Kevin oli ehkä onnistunein kirjasta tehty leffa ikinä! Yleensä ne on meinaa ihan epäonnistuneita. Mutta mun täytyy sanoa etten ite pitänyt siitä kirjasta kauheesti, tai siis se oli kyllä hyvin kirjoitettu, mutta en oikein tykänny siitä että se melkein vihjaa että lapsi ois alusta asti ollu paha. Tai vaihtoehtoisesti tietty että äiti on niin kipeä ettei näe pojassaan mitään hyvää, ja poika kasvaa siksi "kieroon".. Mutta olisihan siinä ollut tukena se isä. Että se oli mun mielestä jotenkin epärealistinen. Oon kuullut kauheasti kehuja siitä kirjasta, mutta mulla se herätti lähinnä sekavia ajatuksia! Olis mukava kuulla muidenkin tulkintoja kirjasta.
Moi Laura! Mä kävin kyselemässä sulta joitakin kuukausia sitten vähän Elvistä, sen rodusta jne. kun ollaan itse mietitty koiran ottamista ja siis nimenomaan tuon japsin... Noh, nyt päätös on viimein lyöty lukkoon ja se koira todella tulee! Haluaisinkin tietää kuinka nopsasti te aikoinanne löysitte Elvin? Soittelitko moniin kenneleihin ja jouduitteko odottamaan kauan? Haluaako japsinkasvattajat pentuja vain näyttelyperheisiin? Kun tässä on nyt jo melkein se vuosi vatvottu niin mä en millään malttaisi odottaa, että se oma karvapallero olisi jo täällä. Täytynee kuitenkin vielä vähän malttaa :)
Alko kiinnostaa kyllä tuo leffa, harvemmin kuitenkin leffat on yhtä hyviä kuin kirjat. Paitsi että hetkonen, tuo nimi alko kyllä nyt kommentin kirjoituksen aikana kuulostaa älyttömän tutulta. Pakko Googlailla! Ja ai niin, söpö asu, nuo lasit ja huivi sopii hyvin yhteen ja näyttää kivalta sun päällä :)
http://colours-and-carousels.blogspot.com
Mulla jäi kirja kesken, mutta aion sen kyllä lukaista uudestaan ja ihan kokonaan. Kävin silti katsomassa leffan poikaystäväni kanssa ja molemmat oli samaa mieltä - ihan mieletön. Muutama ihminen lähti kesken pois salista, en sitten tiedä oliko liian rankka vai odottiko ne jotain perus-Hollywood-huttua. Kaikki näyttelijät mahtavia, ja oli muuten hienoa miten keskimmäisen ja vanhimman Kevinin näyttelijät näyttivät samalta! Harvinaista.
Moi, tää menee nyt ohi aiheen, mutta haluaisin suositella sulle Jayne Anne Phillipsin kirjaa Kiuru ja Termiitti, jos et ole sitä jo lukenut. Tuli mieleeni että voisit tykätä siitä... tai sitten et, mutta musta se oli loistava haha! Ei Poikani Kevinin tyylinen vaikka nyt tähän postaukseen kommentoinkin, vaan hyvä toisella tapaa. Kokeile tarttua siihen jos joskus ehdit :)
- S
Ja tuosta erään toisen anonyymin Poikani Kevin -tulkinnasta tuli mieleen tuputtaa omaanikin, tai kun hänestä kirja oli jotenkin epärealistinen, niin musta oli juuri kaikkein virkistävintä, että äiti näki oikeasti poikansa niin mustavalkoisesti epämiellyttävänä. Tai en nyt tiedä näkikö edes oikeastaan, ei vain itse osannut rakastaa poikaa. En kyllä kunnolla muista niitä fiiliksiä kun kirjan lukemisesta on niin kauan, joten hyväpä tässä on tulkintojaan jakaa... :D Kuitenkin mä samaistun hyvin paljon siihen äitiin, ja isä puolestaan oli musta jotenkin kiusallinen ja käsittämättömän tyhmä ja väärässä. Hienoa on juuri tuo kirjassa kuvattu mahdollisuus epäonnistua; että ehkä ei vain pysty, tai ehkä ei vain halua. Mä tietysti "lapsivihamielisenä" henkilönä varmaan jotenkin ylitulkitsen... Mutta hyvä kirja se kyllä on! Pidän siitä miten Lionel Shriver osaa tarttua juuri tällaisiin yhteiskunnan epäkohtiin ja kuvata niitä tavallaan jostain odottamattomasta suunnasta (tsekkaa Jonnekin pois!). Niin tuo leffakin pitäisi käydä katsastamassa, toivon vaan että Erza Miller on stailattu tarpeeksi "epäedustavaksi" ollakseen uskottava Kevin :--)
- eräs S taas
eipä se kamalasti kirjaa onneksi mihinkään suuntaan visko, suosittelen tuon leffan katsomaan! sen verran harvinaisen onnistunut versiointi kirjasta se oli :)
Hmm, mun mielestä se ei taas nimenomaan vihjaa mitään, vaan aika monipuolisesti pohtii onko se ylipäätään mahdollista - että voiko lapsi syntyä pahaksi vai onko se aina kiinni vanhemmista :) Sehän tuosta leffasta puuttuu melkein kokonaan, se pohdinta mikä kirjassa äidin kirjeistä tuli ilmi. Onhan kirjassakin asetelma tosin varsin kärjistetty, mutta toisaalta se iskee kiinni aiheeseen lujempaa kuin turhaan pehmiteltynä!
Mä en toisaalta ylipäätään ihan kamalasti kiinnittänyt kirjaa lukiessani tuohon asiaan sinällään huomiota, ainakaan siinä mielessä että olisin itse pitänyt sitä epärealistisena :) ennemminkin tosiaan kärkkäänä pohdintana, joka antoi tilaa omille tulkinnoille asiasta!
oi, huippu kuulla! :) meillähän kävi todellinen tuuri, koska me laitettiin ihan vaan pariin kenneliin loppukesästä kyselyitä ajatellen, että oltaisiin kuitenkin mielummin vasta seuraavan vuoden alussa ottamassa koiraa. yhdestä kennelistä kuitenkin ilmoitettiin, että heillä olisi juuri tälläkin hetkellä kantava narttu, ja oltaisiinko kiinnostuneita jo siitä pentueesta. joten mikäs siinä, ja lokakuussa se pieni pentu sitten syntyikin jo! tokihan Elvi muutti "vasta" joulukuussa meille, mutta siis varsin vikkelään tuo itse pennun "varaaminen" lopulta meni :)
itse otin kaikkiin kenneleihin yhteyttä sähköpostilla! sain kiitosta siitä, että olin jaksanut kertoa tarkemmin myös omasta tilanteestamme, kerroin kyllä ettemme välttämättä ole näyttelyistä kiinnostuneita, mutta yleisestä koiraharrastamisesta kylläkin. kerroin myös vähän millaiseen perheeseen koira on tulossa, ja millaista kokemusta (eli ei mitään :D) meillä koirista jo on, ja koinkin että näin meille valikoituikin varsin hyvä koira tuosta syntyneestä pentueesta :) mun kokemuksen mukaan japsin saa helposti myös kotiin, jossa ei olla täysin näyttelyistä kiinnostuneita, monille riittää, että koira saa rakastavan ja hyvän kodin pennulleen :)
tsemppiä koiran hankintaan, tule ihmeessä kertomaan miten teillä tuo juttu etenee! <3 ihana kuulla toistenkin pentukuulumisia! :)
kiitos! :)
hmm joo, olihan se vähän (teko?)taiteellinen jossain kohti, mutta mä ainakin rakastin niitäkin kohtauksia - niillä se tunnelma luotiin eikä perushollywoodkerronnalla, eli tyhmillä dialogeilla ja action-pläjäyksillä :D mutta joo, tossa oli ehdottomasti kaikki Kevinin näyttelijät huiman hienosti valittuja, samoin se äiti oli kyllä ihan mieletön roolissaan :)
kiitos vinkistä, laitan ehdottomasti ylös :)
joo oon aikalailla samaa mieltä tuosta sun tulkinnasta, se äidin mustavalkoisuus nimenomaan loi sitä tilaa omille pohdinnoille asiasta, ilman että se kuitenkaan liikaa leimas sitä lasta automaattisesti pahaksi :) osasit muovailla ajatukseni huomattavasti omaa aiempaa kommenttiin vastaustani paremmin, kiitos tästä! :D ja pitäisi ehdottomasti lukea Shriveriltä muitakin kirjoja, en tiedä miksei ole muihin tullut tartuttua vielä! ..ehkä on pelottanut odotusten olevan liian korkealla tuon Poikani Kevinin jälkeen?! :)
pakko tulla sanomaan vähän vastakkaista mielipidettä :D mä en tykänny yhtään siitä elokuvasta! tai siis joo, olihan siihen aika hyvin se tunnelma saatu siirrettyä, mutta jostain syystä mua vaan ärsytti se todella paljon.. ehkä siitä on vain liian vähän aikaa, kun oon lukenu sen kirjan (mikä oli ehkä pari kuukautta sitten..?). siis ei se elokuva huono ollut, samalla tavalla kuin nyt on huonoja elokuvia, mutta äh, en nyt osaa selittää mikä mätti, mutta jotain häiritsevää siinä oli! :-D kirja on kyllä huikea, vaikka alkuun tuntui, että mikä tässä muka on niin kaiken hehkuttamisen arvoista, mutta sitten lopussa... huhhuh, vieläkin saan kylmiä väreitä ja kyyneleet silmiin, kun muistelen sitä kohtaa, missä se laittaa pihavalot päälle......... hrrrr
Lähetä kommentti
pst, ennen kuin jätät kommentin, lue tämä pieni FAQ/UKK :--)
Olen 178cm pitkä,
koirani on japaninpystykorva,
teen kollaasit ja muokkaan kuvani PhotoFiltrellä,
ja jos sinulle näkyy tässä blogissa valkoinen laatikko tekstin/kuvien päällä, en osaa tehdä sille mitään, mutta kokeile vaihtaa selainta vaikka Mozillaan siitä Exploreristasi, tai päivitä se omasi ainakin uudempaan versioon, josko se sitten auttaisi! :--)
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu