Pieniä ajatuksia
▲ Kun Kimmo menee kauppaan ostamaan fetaa, parsaa ja smetanaa, Kimmo ostaa fetaa, parsaa ja smetanaa. Kun Laura lähtee ostamaan fetaa, parsaa ja smetanaa, Laura ostaa fetaa, munkkipossun, oh! kauniita tulppaaneja, olivathan ne tarjouksessa, parsaa ja unohtaa smetanan, ja kipittää myöhemmin vielä moista purkillisen lähikaupasta.
▲ Mun inhokkiväri on violetti, ja nyt sitä löytyy kodista vähän joka kulman takaa. Smoothie Mix on saatu blogin kautta, siitä mietteitä mahdollisesti myöhemmin.
▲ Kuntosalini suihkusta oli hoitoaine loppu ja itse unohdin hiusharjan ottaa mukaan punttikselle. Tästä yhdistelmästä ei voi syntyä muuta kuin pipon alle piilotettava peikkotukka.
▲ Maailman kivointa on puhelin, johon saa Spotifyn ja jos kaupungilla kouluun kävellessä tuntuu, että nyt haluaa kuulla The Naked and Famousia, niin sitten kuuntelee sitä heti eikä vasta kotona.
▲ Kevät tulee joka ikinen vuosi, ei ole yhtään kertaa kun tässä maaliskuussa ei olisi päivät alkaneet pidetä taikka lumet jo sulaa. Ja silti, jokainen vuosi kevään tulemisesta jaksaa onnellistua aina vain enemmän ja enemmän.
▲ Lapsena oli maailman paras ja keväisin tunne, kun sai pitkän talven jälkeen laittaa ensimmäistä kertaa talvikenkien sijaan tennarit jalkaan. Nyt kun kulkee Consseissa ympäri vuoden, niin saa olla onnellinen, kun viimein varpaat eivät olekaan enää jäässä?
▲ Miten raaskin ikinä valmistua yliopistolta, kun opiskelu on parhaillaan maailman inspiroivinta? En tiedä mitään hienompaa, kun ryhmätuntien keskustelut päivähoidon nykytilanteesta, sosionomeista lastentarhanopettajina, kuvataidekasvatuksesta, alle 3-vuotiaista päivähoidossa tai maahanmuuttajalasten erityistarpeista. Paitsi että tiedänpä, hienompaa on opettaja, jonka luennoilla ja tunneilla on saanut yhden kurssin aikana enemmän ammattiylpeyttä ja paloa LTO-työhön kuin aiemmin kolmen vuoden aikana opiskellessa yhteensä.
▲ Kaikki näyttää aina paljon terävämmältä ja selkeämmältä keväisin. Noin kuvainnollisesti siis. Ja vaikka se on ainakin omassa elämässäni yhtä iso fakta kuin lumien sulaminen huhtikuussa, se tulee myöskin aina yllätyksenä.
▲ Ja rakkautta on se, että kaikki on nyt kivaa. Jee.
lähettänyt llaura @ 14:42
50 kommenttia
50 kommenttia:
Ihan pakko oli tarttua nyt tohon sosionomeista lastentarhanopettajina -keskusteluun :P Ihan vaan mielenkiinnosta kysyisin, että mitä mieltä henkilökohtaisesti olet siitä? asenteet kun yleensä sosinomeja kohtaan eivät ole kovin suopeat.
nim.m. sosionomi lastentarhanopettajana ;)
arvasin et joku tarttuu tähän :---D sillä mietinkin laitanko koko juttua, mutta antaa mennä. tää on niin laaja keskustelu ja siinä on aineksia vaikka millaseen ajatusten vaihtoon et oon vähän sitä mieltä, että kommenttiboksi on ehdottomasti liian pieni paikka sille. tuun helposti myös väärin ymmärretyksi kun sanon rajallisen määrän sanoja, en halua provosoitua ja toivon avointa ja fiksua keskustelua, joten tää on vähän vaarallinenkin aihe, mutta sanotaan nyt vaikka näin:
Lastentarhanopettajuus on kiinni ihmisestä. On hyviä ja surullisen huonoja lastentarhanopettajia. Lapset on arvokkainta mitä on, ne on koko maailman tulevaisuus, ja siksi mun mielestä on ehdottoman tärkeää, että työssä lasten kanssa on siihen työhön koulutetut ihmiset. Sä voit olla maailman paras lastentarhanopettaja olit sitten yo-kandi tai sosionomi, mutta mun mielestä sosionomin koulutus itse lastentarhanopettajan työhön vähän epätarkoituksen mukainen. Lainaan mun lemppariluennoitsijaa Marjatta Kallialaa: jos haluat venäjänkielen tulkiksi, ja vaihtoehtoina on opiskella joko 1000 tuntia venäjää tai 200 tuntia viittä eri kieltä, joista yksi on venäjä, kumpi koulutus silloin antaa paremmat lähtökohdat venäjän tulkkaamiselle?
En missään nimessä tarkoita tällä sitä, että sosionomi koulutus tekisi huonoja lastentarhanopettajia. Tarkoitan itse tällä sitä, että mun mielestä yliopistokoulutus antaa ne raamit, jollainen LTO:n pitäisi olla, onhan meidän opinnot PELKKÄÄ lastentarhanopettajaksi opiskelua, jolloin on sosionomeille jopa vähän epäreilua se, miten paljon heistä itsestään on kiinni kaiken pedagogisen tietämyksen hankkiminen. Siis jos opiskelet sosionomiksi ja haluat nimenomaan olla aina ja vain LTO, niin sillonhan siinä joutuu tekee tuplasti enemmän duunia, koska koulutus ei mielestäni anna kaikkea sitä, mitä sen kuuluisi antaa, jotta tuossa työssä on mahdollisimman hyvä. Susta voi tulla hyvä, ja parempikin kuin yo-kandista, mutta se vaatii enemmän sinulta itseltäsi, jos olet taustaltasi sosionomi. Eli ihan ehdottomasti on siis olemassa niitäkin yksilöitä, jotka osaa venäjää paremmin sen 200 tunnin opiskelun jälkeen kuin 1000 tuntia opiskellut. Onhan se ihmisestä kiinni, nimenomaan.
En siis sano, että meidän koulutuskaan antaa absoluutista ja täydellistä tietopakettia, jolla jokainen vähänkin lasten kanssa olla osaava on automaattisesti maailman paras LTO, ja olen ehdottomasti sitä mieltä että hyvä sosinomi on parempi lastentarhanopettaja kuin keskitasoinen yo-kandi. Keskitasoinen vastaan keskitasoinen, se on sitten jo ihmisestä kiinni. Tää on niin ihmistyötä, tässä pitää oikeasti osata olla läsnä, nähdä lapsen kehitysvaiheet, tukea pieniä kohti suurempia taitoja, luoda hyvä ja turvallinen pohja koulumaailmaan. Ei tässä voi pelkän koulutuksen puolesta tuomita, enkä todellakaan ymmärrä sitä automaattista sosionomi-vastaisuutta. Aidot, hyvät lastentarhanopettajat osaavat nähdä lapsen kokonaisvaltaisuuden ja arvokkuuden tulevat he mistä koulusta tahansa, mutta uskaltaisin väittää, että siinä koulussa, jossa opiskellaan varhaiskasvatusta 180 opintopistettä, meillä on valmiiksi enemmän sellaista tietoa, jota sosionomi joutuu itse hankkimaan jos/ja toivottavasti onkin ammatilleen omistautunut ja haluaa tietää siitä mahdollisimman paljon :)
Kaikki on ehdottomasti arvokkaita, mutta kaikkein arvokkainta on se, että lasten kanssa työskentelevät ihmiset oikeasti arvostavat sitä mitä tekevät, ja tekevät sen aina ja jatkuvasti niin hyvin kuin mahdollista. Ja tämä jos mikä on persoonasta, ei taustakoulutuksesta kiinni!
Mä taas tarttuisin tohon alle 3v päivähoidossa... :D Kun nyt on ollut tapetilla tuo kotihoidontuen leikkaaminen. Henk.koht. mielipiteeni on yksiselitteisesti: perseestä, mutta monesta muustakin syystä kuin vain siitä että alle 3v lapset ei olis vielä valmiita päivähoitoon, koska mun mielestä voi hyvinkin olla. Mutta vad tycker du? Jos jaksaisit vastailla :)
Hyvä kommentti sulta Laura tossa! Oon samaa mieltä täysin. Itse olen pari vuotta päiväkotimaailmassa töissä ollut, ja voin sanoa, että taustakoulutus ei sinänsä ole ratkaisevin vaan se persoona. Olen törmännnyt sosionomitaustaiseen lastentarhanopettajaan, joka siis kevyesti peittosi innokkuudessa ja jopa tietynlaisessa osaamisessa ja halussa kehittyä ja kehittää muut. Se on se persoona ja tahto ja halu, joka ratkaisee. Minulle monet ovat päiväkodissa sanoneet, että jos hankit koulutuksen alalle, niin lue itsesi sosionomiksi. Syynä se, että pääsee sieltä päiväkodista sitten joskus poiskin haha :DD
No joo. Itse tykkään keskustella aiheesta paljon, mutta olen huomannut, että paljon voi puhua, mutta työ ei aina vastaa ihan sitä mielikuvaa mitä on ja vaikka kuinka haluaisi parantaa tai antaa kaikkensa, niin... no päiväkoti ei työpaikkana aina ole unelma. Yritäppä nyt vaikka tehdä kehittävää yhteistyötä vanhempien kanssa, joita ei kiinnosta tippaakan tehdä yhteistyötä sinun kanssa :D Tai yritä kehittää hienoja tuokioita, kun suurin osa ajasta menee siihen, että saa lapset pysymään aisoissa tai tajuaa, että ryhmässä kaksi osaa suomea. (Olen tosiaan hyvin manupainotteisessa paikassa töissä.)
Toisina päivinään sitä työtään rakastaa ja toisina itkee kotona aamulla, ettei halua lähteä. Välillä vaan palaute on jotain ihan järkkyä, vaikka kaikkensa olisi tehnyt. Toisten lasten kasvattaminen on aina vähän riskialtista puuhaa :D
Mutta joo! On hyvä, että innokkaita työntekijöitä saadaan myös päiväkotimaailmaan.
mihin mä tarviin koulua, kun mä voin puhua näistä asioista teidän kanssa! :D
henkilökohtaisesti oon kyllä aikalailla samaa mieltä - alle 3-vuotiaan paikka ei ole lähtökohtaisesti päiväkodissa, jos muitakin vaihtoehtoja on. Ymmärrän toki ehdottoman hyvin, että kovinkaan monella ei ole mahdollista olla lapsen kanssa hoitovapaalla noin pitkää aikaa, ja monissa perheissä äidin jaksamisen kannalta lapsen osa-päivähoito voi olla jopa hyvä asia. Mutta alle 3-vuotias lapsi + 11 kuukautta vuodessa 9h/pvä hoidossa on jo vähän huolestuttavaa. Etenkin kun tapetilla on ollut näitäkin juttuja, että perheet vie lapsiaan hoitoon jopa omilla lomillaan......
Ja ei tosiaan ehkä ole kyse siitä, onko lapsi valmis hoitoon niin kun itsekin sanoit, vaan siitä, onko lapsen paikka tosiaan vieraiden ihmisten keskellä täydet päivät jo yksivuotiaasta asti? mitä LAPSI SAA siitä, että hän on noin pienenä päiväkodissa? tuossa iässä kun lapselle on tärkeintä saada eheä ja hyvä kiintymyssuhde omaan ensisijaiseen hoitajaansa, eli siis äitiin ja isään, ei päiväkodin työntekijään. Toki moni lapsi päivähoidossa pärjää, ja heillä on kotonakin niin hyvä olla, että lapsen pieni mieli kestää ihan hyvin tuollaisetkin ajat päivähoidossa. Mutta jos vain on mahdollista, niin tuon ikäinen lapsi saa kaikkein eniten kotoa. Tai kerhoista, osapäivähoidoista tms.
Oon maailman parhaalla Alle 3-vuotiaat varhaiskasvatuksessa -kurssilla, ja oon maailman surullisin, ettei toi oo pakollinen kaikille pk-työssä oleville ihmisille. Johan 90% päiväkodin henkilöstöstä on sitä mieltä, että "ei niiden pienten kanssa mitään voi tehdä, pelkkää vaipanvaihtoa koko homma" A-PU-A! juuri niiden kanssahan voi tehdä vaikka mitä! vai tietääkö joku jonkun 2-vuotiaan, joka ei innostuisi laulamisesta? tai lukemisesta? maalaamisesta, sormiväreistä, leikkaamisesta, askartelusta? tai ITSE asioiden tekemisestä, pukemisen harjoittelusta? Pienten päivät on niin täynnä ihanaa arkipedagogiikkaa, että uskaltaisin jopa väittää, että siellähän sitä juuri "opettajuutta"/ammattitaitoaan tarvitseekin :) Toki eskariopetus on ihan eri asia, mutta eihän sitten taas eskareiden vapaata leikkiä tarvitse samallalailla tukea kuin noiden pikkuisten!
Eli ennen kuin alan taas avautumaan lisää, niin summa summarum: alle 3-vuotiaan on ehdottomasti paras olla kotona (etenkin jos mamma siellä viettää aikaa uuden vauvan kanssa... ellei kyseessä ole maahanmuuttajaperhe, jolloin päästäisiin TAAS yhteen lempipuheenaiheeseeni, eli suomi 2. kielenä -opettamiseen ja kielen oppimisen tärkeyteen :D), ja jos se ei ole esimerkiksi taloudellisesti tai muuten mahdollista perheelle, niin ei osa-aikainen päiväkotielämäkään pientä murskaa. Mutta jos lapsi on yksivuotiaasta asti 9 tunnin päivät päiväkodissa, niin silloin koko päiväkotisysteemin tulisi toimia aukottoman hyvin, luoda lapselle mahdollisimman turvallinen ja hyvä ympäristö, joka ottaa lapsen omalaatuisuuden ja kehitysvaiheen huomioon ilman jatkuvasti vaihtuvia aikuisia tai kyllästymistä kakkavaippojen vaihtoon.. :)
Juuri nimenomaan se halu ja tahto oppia :) ! Ja joo, antaahan sosionomikoulutus mahdollisuuden sitten toimia perhetyössä, lastenkodissa tai vaikka vanhustenkin kanssa, mutta kyllä mä sanoisin silti, että jos haluat oikeasti LASTENTARHANOPETTAJAKSI, niin kyllä tuo yliopistokoulutus siihen todella hyvät eväät antaa. Ja tätä kautta työnkuvaa on niin helppo laajentaa esikoulun, erityisopetuksen tai vaikka juuri Suomi2-opetuksenkin suuntaan, ei se aina ole vain ja ainoastaan sitä samaa tylsää lauluhetkien pitämistä :)
Ja olen sen verran tehnyt itsekin kentällä jo töitä, että oon törmänny aika monenlaisiin tilanteisiin, ja tiedän kyllä ettei päiväkoti ole mikään työpaikkojen kärkikastia. On kuitenkin täysin itsestään kiinni ottaako haastavat asiat mahdollisuutena oppia ja kehittää itseään, vai pakollisena pahana, jolloin varmasti saavuttaa vain pahaa mieltä :) Ja mieti mikä mahdollisuus niiden maahanmuuttajalastenkin kanssa toimiessa on, jos teillä noinkin isolla prosentilla mennään, niin siitähän saa jo vaikka miten hedelmällisiä tuokioita ihan jo värien nimien harjoittelemisesta! :)
Noista vastauksista voi ihan aistia sen, kuinka tärkeä ja oikea tuo opiskelualasi sulle on. :) Lisäksi osaat perustella kantasi kattavasti. Susta varmasti tulee aivan huippu työssäsi tulevaisuudessa ja ainakin minä toisin lapseni mieluusti päiväkotiin/eskariin, jossa sä oot töissä. :)
Kiitos jälleen hyväntuulisesta postauksesta. :)
Itse olen tuohon yo-kandi vs. sosionomi lastentarhaopettajana sitä mieltä, että molempi parempi. Ihanteellinen tilannehan olisi, että päiväkodissa toimisi rinnakkain sekä yo-LTO ja sosionomi-LTO. Ja muistelen, että näin sinäkin Laura olet joskus sanonut. :) Molemmat tuovat nimittäin mielestäni oman osaamisensa alalle. Yo-kandilla on epäilemättä paremmat valmiudet pedagogisen osaamisen puolelta, sosionomilla taas perhetyön puolelta. Perhetyötäkin tarvitaan päiväkodissa, jotta vanhemmille voitaisiin tarvittaessa tarjota tukea ja keinoja arjen pyörittämiseen. Ja bonuksena rinnakkain työskennellessään sosionomi ja yo-kandi voivat parhaassa tapauksessa oppia toisiltaan. :)
Katselin itsekin tänään kaupassa kukkia, oisin halunnu hirveästi ostaa tarjouksessa olleita narsisseja, mutta piti jättää kauppaan, kun ei meillä ole parveketta. :( Olis pitäny ostaa munkkipossu lohdutukseksi. :D
Miten paljon yliopistossa on pakollista päiväkotiharjoittelua jos on LTO-koulutuksessa? Entä onko sitä vapaaehtoisena, miten paljon sitä parhaillaan voi saada?
Nimim. Sosionomi, joka on myös tehnyt lto:n hommia. Ei tee enää.
aivan, tää molempiparempi-näkökulma mun piti tohon hehtaariavautumiseen myös, mutta unohdin kaikessa tohinassa! kiitos siis kun kun sen pointin vielä toit esiin! :) ehdottomasti siis samaa mieltä olen, koska tuollainen lto-sosionomi-lastenhoitaja-kombo ois aivan mielettömän ihanteellinen. ja vielä kun ne tehtävät jaettaisiin päiväkodissa sen jokaisen osaamisalueen ja vahvuuksien mukaan, eikä aamu- ja iltavuorojen, niin oispa aika jees! :)
haha, voi arvaa mä odotan kesää jo ihan hulluna että voisin alkaa laittaa parvekekukkia sinne! empä narsisseja oo tajunnukkaan, heh! :D
voi kiitos ihanasta kommentista!
ekana vuonna 2 viikkoa, toisena ja kolmantena molempina 4 viikkoa. + itse olen sivuaineen harjottelun käynyt vielä päälle, eli olin ekaluokkalaisten kanssa pari viikkoa :) Muistathan, että määrä ei korvaa täysin harjoittelun laatua, eli se, että sosionomien harjoittelut kestävät varmaan 3 x pidempää kuin meidän (korjaa ihmeessä jos olen väärässä), ei tarkoita sitä, että se tekisi sosionomeista automaattisesti käytännössä parempia :) en tiedä haitko edes tällä kommentilla sitä, mutta se on aika yleinen "viiltävä vastaisku" olevinaan meitä yo-kandeja vastaan, kuten varmaan hyvin tiedät... :D
oon omilta sosionomiystäviltänikin kuullut, että heidän harjottelunsa on enemmän sellaista "menkää nyt sinne 8 viikoksi ja tulkaa sit takas", kun me taas suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan toisesta päivästä lähtien about kaikki itse. Jos siis menee niin kuin ihanteissa ;) Käytäntö opettaa, mutta ehdottomasti se työelämän käytäntö, harjoittelut ovat tällä alalla mielestäni vain työelämään tutustumista ja antavat varsin vääristyneen kuvan siitä oikeasta arjesta, enemmän itsekin olen sijaisuuksista ehdottomasti saanut irti :) Ei harjoittelijan asema ryhmässä vastaa kuitenkaan todellista tilannetta, oli siellä kaksi, neljä tai kymmenen viikkoa.
Oispa muuten hurjan kiva jos jaksaisitte vähän itsekin taustoittaa näitä teidän juttujanne, tuntuu vähän hölmöltä kirjoitella romaaneja näin yksipuolisesti :)
Millaiset asiat/tilanteet sun mielestä käytännön päiväkotityössä ovat haasteellisimpia?
johan te pommitatte.. :D vastaan vielä tähän, ja sit vastaan VAAN jos lupaatte että saan teiltäkin jotain takas, vähän omia kokemuksia tai ees keskustelua vastauksista >:D no ei vaan, mutta kaipaisin oikeasti vähän enemmän teidänkin näkemyksiä!
haasteellisimpia on ehdottomasti ne tilanteet, joissa päiväkodin henkilökunta on elämäänsä ja työhönsä niin leipiintyneitä, ettei heitä kiinnosta työ pätkääkään. välillä tällä alalla ihmiset myös unohtaa, että he ovat TÖISSÄ ja töiden eteen pitää tehdä jotain, eikä aina yrittää päästä mahdollisimman helpolla. tämä tosin pätee alalla kuin alalla, on vaikea olla toimiva myyntitiimi vaatekaupassakin ihmisen kanssa, joka inhoaa työtänsä. Tiimityöskentelyssä päiväkodissa tuolla on vain kovin iso merkitys yhteiseen toimintaan, eikä siinä oikein auta kuin yrittää olla itse mahdollisimman paljon lapsille lähellä ja läsnä ja toivoa, että sillä saa mahdollisimman paljon hyvää aikaan työssään. :)
sosionomi päikkärissä vielä menee, mutta mitäpä sanot siihen, että eräs tutun tuttuni on musiikkipedagogi (AMK) eli ei niin mitään tekemistä lto:n tai sosionomin kanssa ja hän on voinut toimia lto:n sijaisena vuosia päiväkodeissa.. hänellä ei ole mitään koulutusta lasten kehityksestä, kasvatuksesta tai mistään, muuta kuin musiikin opetuksesta. hän saa tehdä lto:n sijaisuuksia, koska hänellä on amk-tutkinto. vakkariksi ei tietty pääse, mutta vuosien sijaisuuksia päiväkodista toiseen vaikka loppuelämäksi, työvoimapulaa kun on. minua surettaa tällainen.
Minkälaista keskustelua teillä on ollut kuvataidekasvatuksesta? itse opiskelen alaa ja aiempana pohjakoulutuksena tosiaan sosionomi lto koulutuksella. Todella mielenkiintoinen postaus!
Ihan täydellinen vastaus kysymykseeni, olen täysin samaa mieltä kanssasi enkä itse osaisi paremmin sanoa. On ihan totta, että lastentarhanopettajat opiskelevat nimenomaan varhaiskasvatusta koko opintojensa läpi, kun sosionomin opinnoissa varhaiskasvatus on vain pieni raapaisu. Niin kun sinäkin sanoit tämä työ on paljolti, niin kuin kaikki ihmisten kanssa tehtävä työ, ihmisestä ja persoonasta kiinni. Lto:lla teoriatieto lapsen kehityksestä ja kasvusta on varmasti paljon kattavampi, ja siksi onkin juuri paljon lto:na työskeltelevästä sosionomista kiinni paljon haluaa työhönsä panostaa ja ottaa asioista selvää. :)
Hehe, nauran aina samaa, siis liittyen tohon kauppajuttuun. Miehet on kyllä kummallisia otuksia, ne jotenkin aina onnistuu selviämään kaupasta just tasan ne jutut kassissa, joita ne alunperin lähti hakemaankin. Ja jos niiltä tilaa jotain tiettyä merkkiä tiettyä asiaa, niin jos sitä ei siellä olekaan niin auta armias! Ei ole ollenkaan varmaa, että ne osaa ostaa vastaavaa eri merkkiä.
Munkin inhokkiväri on violetti. :(
juuri näin :) ja tottahan toki myös meiltä valmistuneilla on varmasti alussa kentällä aika "tyhjä" olo, koska kyllähän se käytännönkokemus pitää todellakin hankkia itse. Sellaista ei valitettavasti/onneksi missään koulussa voida opettaa!
sanoppa muuta! musiikkipedagogi nyt on vielä edes jollain kaukaisella tasolla pedagogi, mutta mun sijaisuralla vastaan on tullu myös mm. viulisteja, kokkeja ja yksi rakennusinsinööri... Että niin. On järkyttävän surullista, että päiväkodissa kuvitellaan kenen tahansa pärjäävän, kyllähän kaikki nyt lasten kanssa osaa olla! No pärjäähän sitä varmasti, mutta ei se takaa kovinkaan laadukasta varhaiskasvatusta. En mäkään mee huitelemaan sairaanhoitajan hommiin, vaikka kuka nyt yhtä pipiä ihmistä ei osais lääkitä?
Ja ehkä pelottavinta on se, että näitä "kyllä lasten kanssa voi kuka vaan työskennellä kunhan tykkää lapsist" -ihmisiä löytyy myös HYVIN paljon tän alan sisältä. Jos oma arvostus omaa alaa kohtaan on noin nolla, niin onko enää mikään ihme, että tää on varsin epäsuosittu ammatti?
tänään oli ihan yleisestikin pohdintaa kuvataidekasvatuksen tärkeydestä päiväkodissa :) siitä, miten materiaalien pitäisi olla lasten tasolla, aina saatavilla ja niin kiinnostavia, että ne houkuttelevat lapsen kuin lapsen luokseen! Kammottavimmillaan kun kuvis on päiväkodeissa sitä valmiista mallista jäljentämistä, eli LTO näyttää et "tälläset isänpäiväkortit tehdään tänä vuonna" ja lasten on about pakko tehdä samanlaiset perässä. Tai edes askarrella moiset. Jos tää on tosiaan jotenkin ihanteellista, niin mielestäni siinä tapauksessa LTO askarrelkoon itse ne 21 identtistä korttiaan, ja jakakoon lasten isille.. :D
no ei kyllä olekaan! TAI sit ne ostaa just sitä ainoaa PAHAA vastaavaa merkkiä kuvitellen, et se on kans ihan ok :--D
Samaistun tohon kauppajuttuun :DD ostoslistan tekeminen nyt vaan on jotenkin ylitsepääsemätön juttu...
no jooo niin onkin. ja jos siellä kaupassa vaan nyt tulee jotain IHANAA mieleen, niin se kyl syrjäyttää aika nopeasti jonkun smetanan.. :D
Pakko kommentoida tuohon että riippuu ammattikorkeakoulusta minkätasoiset harjoittelut ovat, sillä ainakin meidän koulussa harjoitteluihin perehdytään ennen niihin menoa esim. ryhmissä keskustellena ja harjoittelun aikana kirjoitetaan reflektointia omasta toiminnasta ym. tärkeistä asioista mitä harjoittelussa on tullut. Ja harjoitteluilla on tietenkin aina joku tarkoitus mitä sinne mennään oppimaan :) Harjoitteluraporttia unohtamatta, jossa käsittelet oppimisia asioita ja käyt niitä läpi opettajan kanssa palautuskeskustelussa. Esimerkkinä vain, että parempiakin kouluja on :)
Itse on olen sosiaalialaa opiskelemassa ja suuntautumassa varhaiskasvatukseen, mutta koska huomasin tämän vasta nyt kun kaksi vuotta olen kohta opiskellut tuntuisi tyhmältä lopettaa tämä koulu nyt ja vaihtaa yliopistoon vaikka varhaiskasvatus kiinnostaakin nyt eniten koulussa kun kuitenkin valmistun vuoden päästä. Ja muitakin mielenkiintoisia opintoja on ja tosiaan koska perheiden ongelmat/erilaiset perheet lisääntyvät on sosionomi hyvä olla myös päiväkodissa :) Onkohan joku sosionomi jatkanut lto:ksi? Olisi mielenkiintoista kuulla koska kiinnostaisi itseäkin tämän koulun jälkeen jatkaa vielä opiskelua.
joo ei tietenkään saisi erehtyä totaalisesti yleistämään, se on hyvä kuulla että amk-harjoitteluissakin on sitä tavoittellisuutta mukana! ilman sitä noi harjottelut kun on vähän, no "ilmavia" :D mutta toisaalta kuten aiemminkin sanoin, harjottelut on aina vähän vinoutunut harhamaailma todellisuudesta, joten eiköhän se työ opeta, oli sitten sosionomi tai lto :)
en osaa nyt tuohon jatkokoulutukseen varsinaisesti vastata, mutta avoimessa yliopistossahan saa kuka tahansa opiskella jonkinmoista korvausta vastaan esim. kasvatustieteen perusopinnot (25op) ja taitaa siellä erityisopetuksen sivuainekin kesäopintoinakin pyöriä :) sillä nyt ei taida erityisopettajan pätevyyttä saada, mutta syventävää tietoutta kuitenkin. Esi- ja alkuopetuksen sivuaine sit jo maksaakin joitain tonneja(!!), joten jos eskariopepätevyydestä on kiinnostunut, niin ehkä suosittelen käymään vielä sen 3 vuotta kasvatustieteiden kandin opintoja :D se sitten sisältää tietenkin myös perusopinnot sun muut!
Mun täytyy kyllä sanoa sen verran, että kun on alle 3-vuotiaiden ryhmä, jossa on 16 (8+8) lasta ja lto+lh+lh+lh, lapsista 5 on alle vuoden ikäisiä, 3 ei kävele, ja vaipattomia on porukasta 2, siinä ei leikata, askarrella tai maalata kun yksi on vessassa koko päivän vaihtamassa niitä vaippoja ja pesemässä pyllyjä, ja loppujen on PAKKO vahtia ettei päät kolise ja että ne lapset on hengissä myös iltapäivällä. Vaikka kuinka olisi ihanaa lukea kaikille ja maalata sormiväreillä, sitä ei voi tehdä kenenkään turvallisuuden kustannuksella, varsinkin kun se miehitys ei todellakaan ole kokoajan se 4, kun jokaisessa työvuorossa on kuitenkin oltava. Ihanaahan se olisi, mutta todellisuus on välillä aivan toinen.
missä pienryhmätoiminta? :)
olin vasta ihan mielettömässä päiväkodissa havainnoimassa kokonaisen päivän (tiedän, vain yhden päivän) alle 3-vuotiaiden ryhmässä, jossa oli 15 lasta ja neljä aikuista ja se toiminnan määrä oli ihan mieletöntä. kaikki siirtymistilanteet oli niin hyvin organisoituja, vapaan leikin aikana mahtui aina yksi neljän lapsen ryhmä aikuisen kanssa maalaamaan sormiväreillä, ja toiset neljä kuuntelivat nukkarissa tyytyväisenä satua :) lopuilla lapsilla oli myös vapaus ja tila leikkiin, ja tilojen eriyttäminen mahdollisti sen, että kaikkien lasten omatoimista tekemistä pystyttiin tukemaan.
En sano missään nimessä, että tää aina ja kaikkialla menisi näin, enkä tarkoita tätä henkilökohtaisesti juuri sinulle tai kenellekään yksittäiselle ihmiselle, vaan ennemminkin työymppäristöille ja ymmärrän todella hyvin tilanteet kun on vakituista henkilökuntaa poissa, mutta jos ei KOSKAAN ole aikaa kunnon toiminnalle (tai edes vähintään 3 kertaa viikossa), niin suosittelisin miettimään tätä: "Taitavat ja motivoituneet työntekijät syyttävät käyttämättä jääneistä mahdollisuuksista itseään, heikommat taas suuria ryhmiä tai tilaongelmia. Jos pedagoginen tietoisuus on heikolla pohjalla, tyydytään vähään. Kun asioille löydetään aina syy oman itsen ulkopuolelta, sille ei tarvitse tehdä mitään." -Marjatta Kalliala :)
Jos työyhteisö tai ylipäätään työn tekeminen tuntuu siis hankalalta, kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään, miksi se todella on hankalaa ja voisiko asioita tehdä toisin :) Jos arki lasten kanssa on aina vain tuota hengissä säilymisen kaaosta, niin silloin ongelma on aikuisissa, ei lapsissa. Lapset eivät osaa organisoida ja luoda rauhoitettuja tilanteita, mutta kykenevä aikuinen siihen pystyy ja mielestäni se on myös sen aikuisen yksi tärkeimmistä työtehtävistä, jos hän päiväkodissa työskentelee. Kyllä yksi aikuinen neljän pienenkin kanssa toimeen tulee kun pienryhmät on jaettu järkevästi :)
Sun vastaus oli pitkälle juuri mun mielipide :D Me ollaan siitä onnekkaassa asemassa, että tytön virallinen äidinkieli on saame ja näin kunta on velvollinen järkkäämään sille paikan pienestä saamenkielisestä päiväkodista. Siellä ei ole kuin 8+2 paikkaa ja päivästä riippuen 2-3 hoitajaa, eli mun mielestä tosi hyvin! :) Tietty on myös tärkeää, että kun tyttö joutuu juurikin talouden vuoksi menemään jo reilu puoltoistavuotiaana hoitoon niin päivähoito on tutulla kielellä, sillä, jota se päivittäin kuulee eniten.
Kuulostaa varsin ideaaliselta paikalta teidän pienelle tuollainen päiväkoti! :)
Sosionomit opiskelevat kyllä myös muutakin, MUTTA siitä on pitkälti myös hyötyä! Yo-kandilla menee aika äkkiä sormi suuhun, kun esimerkiksi lapsen perheessä on päihde- ja mielenterveysongelmia, tai pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Mitenkäs tämmöiset tärkeät asiat? Ei kai ole tarkoitus keskittyä vain ja ainoastaan lapseen ja olla vähät välittämättä siitä mikä on perheen tilanne? Sosionomi pystyy huomioimaan koko perheen, eikä vain lasta.
Sosionomiopinnoissa ehkä teorian määrä ei ole yhtä suuri kuin yliopistossa, mutta teoriaa lapsen kasvusta, kehityksestä ja niiden tukemisesta on myös sosionomeilla. Eikä se ole vain raapaisu, sosionomit opiskelevat lakisääteisen määrän teoriaa. Yliopistopuolella taas käytännön harjoittelu ja oikeasti käytännön ja perheen kannalta asioiden ajattelu on vähäisempää, kun mietitään enemmän teoriaa. Sosionomit tekevät vähintään yhden lyhyemmän (noin kuukausi, riippuen harjoittelusta) ja yhden pitkän (noin kolme kuukautta) harjoittelun sekä lisäksi ohjausta ja muuta lyhyempää käytännön työtä päiväkodeissa. Ja kyllä, harjoittelulla on tavoitteet ja tarkoitus, eikä sinne mennä vain haahuilemaan.
Lisäksi lastentarhanopettajaksi opiskelevilla sosionomeilla on oikeasti aito halu ja kiinnostus työhön. Sosionomeilla olisi varaa valita monesta ihanasta asiakasryhmästä joihin syventyä, mutta juuri lapset vievät voiton - eikä sitä työtä jaksaisi tehdä, eikä opiskella, jos ei ole aitoa kiinnostusta.
Voihan olla, että sosionomi ja YO -pohjaisilla lastentarhanopettajilla voi olla hieman erilaisia vastuualueita. Yliopistopohjaiset vastaavat hieman enemmän pedagogisesti puolesta, sosionomit koko perheen tukemisesta. Useissa päiväkodeissa onkin nykyään sosionomeja, jotka keskittyvät hyvinkin pitkälti koko perheen tukemiseen, eikä pelkkään lapseen. Ja tämä on todettu erinomaisen järkeväksi järjestelyksi! Väheksymättä siis lainkaan sitä, etteikö sosionomi voisi tehdä yhtä "hyvää" lastentarhanopettajan työtä lasten parissa kuin yliopistopohjainenkin.
Sosionomin tutkinnolla ei saisi tehdä lastentarhanopettajan työtä, ellei sosionomista siihen oikeasti olisi. Ja ehdottomasti molempi parempi, sosionomeja tarvitaan myös päiväkoteihin.
Onpa sulla fiksuja ja perusteltuja mielipiteitä. Tulet varmasti pärjäämään päiväkodissa mainiosti ja olemaan hyvä ope. :)
Itse olen nyt muutaman vuoden työskennellyt sosionomina lto:n tehtävissä mamuryhmässä. Työ on todella haastavaa, kun ryhmässäni on tällä hetkellä vain 3 suomalaista lasta. Osa lapsista aloitti syksyllä täysin suomen kieltä osaamattomana. Mutta nyt keväällä alkaa selkeästi näkyä työn tulokset, mikä on ihanaa. Yksikään päivä ei ole takuulla samanlainen, ja näin ainakin suht uutena työntekijänä vielä nautin paljon itsekin eri toiminnan järjestämisestä lapsille(musiikki, sadut, liikunta, kädentaidot jne.)ja ihan vain päiväkodin arjesta. Myös vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö on mukavaa.
Koulutus ja harjoittelut opettivat paljon, mutta vasta työkokemus merkitsee ja opettaa eniten. Ja oma halu tehdä ja toteuttaa lasten kanssa ja oppia aina vain lisää. Oman persoonan merkitystä ei voi myöskään millään lailla väheksyä lto:n työssä. Tätä työtä saa tehdä omalla persoonallaan, mikä on musta aivan ihanaa.
j
hahah, ihan kuin unohtaisit, että eiköhän se juuri nimenomaan ole se aito halu ja kiinnostus alaan (myös) niillä, jotka nimenomaan hakeutuvat lastentarhanopettajan koulutusohjelmaan yleisen sosiaalialan sijasta.. ;--)
tiedän, etten tiedä kamalasti sosionomikoulutuksesta, mutta kommentistasi huomaa myös sen, ettette te vastaavasti tiedä kamalasti yliopiston lastentarhanopettajan koulutusohjelmasta :) en tiedä yllätytkö, mutta kyllä minä koulutukseni ansiosta tiedän miten tehdään lastensuojeluilmoitus. Tiedän myös psykologian kursseja niin ikään pakollisina opintoina käyneinä paljon mielenterveysongelmista. Ja tiedän myös perheiden ja kasvatuskumppanuuden aiheita käsittelevien kurssien ansiosta päihdeperheistä ja siitä, mitä meidän päiväkodissa tulee perheiden eteen tehdä. Tiedän, etten tiedä asiasta niin paljon kuin sosiaalialaa opiskellut, ja voin sen ehdottoman hyvin myöntään. Mutta tiedän myös missä menee päiväkodin raja puuttumisessa ja osallistumisessa perheen asioihin ja tiedän myös sen, että kun minun osaamiseni perheen tukemisessa loppuu, niin otan yhteyttä sosiaalialan henkilöihin saadakseni perheelle mahdollisesti parempaa tukea, oli tuki sitten mitä tahansa perheneuvoloista lastensuojeluilmoitukseen :) Päiväkoti ei ole paikka hoitaa perheen ongelmia, se on paikka huolestua niistä ja ohjata perheet avun luokse! :) Ja vaikka miten haluaisit tulkita tämän niin, ettei yo-LTO:ta perheet kiinnosta, niin voi totta kai kiinnostaa. Me kuitenkin olemme LASTENtarhanopettajia, emme perhetyöntekijöitä. Eivätkä niitä ole päiväkotimaailmassa myöskään sosionomit :)
Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, että molempi parempi. Jos ryhmässä on lh-lto-sosionomi -kombo, ollaan varsin hyvillä vesillä! sosionomilla on aivan ehdottomasti paljon tärkeää tietoutta, joita yo-kandilla ei ole, ja sen luomat mahdollisuudet ovatkin huikeat. Mutta jos keskustellaan nyt aiheesta sosionomi LTO:na, niin pysyn edelleen kannassani, että vaikka sosionomilla on LTO-pätevyys, on yo-LTO koulutus se, joka luo ne raamit, millainen lastentarhanopettajan tulee olla. ei se nimike turhaan ole kuitenkaan lastentarhanOPETTAJA :) ja jos keskenään verrataan kahta persoonaltaan yhtä hyvää LTO:ta, niin en minä ainakaan ihmettele, jos johtajat ottavat mielummin töihin sen, jolla on 180 opintopistettä varhaiskasvatuksen opintoja, kuin sen jolla on niitä se 60 :)
voi että, sä työskentelet ihan mun unelmatyöpaikassa selkesti! :) maahanmuuttajalasten kanssa työskentely on äärimmäisen arvokasta, haastavaa toki, mutta voin vain uskoa miten mielettömiltä nuo näkyvät tulokset tuntuvat! itse olen ollut niin pätkittäin töissä, että välillä oikein harmittaa jättää ne orastavat kielenoppijat taakseen ja siirtyä taas seuraavaan paikkaan, mutta ehkä sitä vielä tässä lähivuosina saa itsekin ihan oman ryhmän! :)
ja kiitos vielä ihanasta kommentistasi! :)
Ihania juttuja, niin hyvän tuulinen postaus! Nauratti tuo kauppareissu juttu, saattaa käydä meilläkin joskus niin että mä unohdan jotain mutta ostan kyllä jotain todella "tarpeellista" sen sijaan.. :D
Ihana postaus :)
haha, no ehkä sitä joskus vielä oppii ton kaupassakäynnin taindokin :D
thank youuuu <3
Oot kommentoinu ja vastannut tosi kattavasti ja mielenkiintosesti sosionomi vs. ltopettaja kysymyksiin! :) Mun mielestä on tärkeitän antaa jokaiselle ihmiselle työntekijänä mahdollisuus näyttää, mitä osaa ja mitkä on omat vahvuudet, eikä lähdettäis pohjakoulutuksen pohjalta määrittelemään toisen ammattitaitoa. Täytyy arvostaa itseään sekä toisia; sellaisista työntekijöistä on toimiva työporukka tehty! :)Onhan sekin nimittäin tiedossa, että mukava työporukka heijastuu myönteisesti työn laatuun!
terkuin: kohta valmis sosionomi <3
sanopa muuta :) ja tottahan toki oman koulutuksen tärkeitä puolia saa korostaa, mutta mielestäni se on väärin, että se tehdään toisen koulutuksen kustannuksella. siitä ehkä vähän kärkevämpi vastauksenikin tuolle eiliselle anonyymille, jonka käsitysmaailmaan ei mahtunut, että meilläkin opiskellaan myös asioita perheiden näkökulmasta :)
mutta niin tai näin, olet ehdottomasti oikeassa tuossa itsensä ja toisten arvostamisessa, ilman jompaa kumpaa noista ei työ ole koskaan parasta mahdollista! tsemppiä loppuopintoihin, toivottavasti löydät ihanan työpaikan!
Mä opiskelen ammattiopistossa lastenohjaajaksi, meillä on joka vuosi harjoittelua yhteensä 9 viikkoa, kahdessa eri paikassa. Harjoittelussa pidetään joka viikko vähintään yksi tuokio, josta täytyy tehdä tuokiosuunnitelma josta tulee ilmi tavoitteet, ja tuokion jälkeen täytyy tehdä itsearviointi. Harjoittelun aikana on myös jokaiselle viikolle yksi kirjallinen tehtävä. Olemme esim. perehtyneet yksikön vasuun, kuvanneet miten yksittäisen lapsen vasu toteutuu käytännössä ym. Harjoittelun jälkeen meillä on näyttöviikko, jolloin meillä on käytössä kriteeristö, jonka jokaiseen kohtaan täytyy kirjoittaa, kuinka kohdan toiminnassaan osoittaa. Jos ei ole mahdollisuutta osoittaa käytännön toiminnassa, tulee osaaminen osoittaa kirjallisena esseenä portfoliossa. Näytön jälkeen tehdään siis portfolio, jossa selvitetään millaista toiminta on näyttöviikon aikana ollut, tehdään itsearviointi kriteeristön jokaisesta kohdasta, sekä tiedolliset kohdat selvitetään esseinä. Eli ainakaan meidän koulussa harjoittelut eivät onneksi ole sellaisia että "menkää nyt sinne katselemaan ja tulkaa takaisin". Valitettavasti harjoittelujen sisältö vaihtelee kouluittain mielestäni aivan liian paljon.
Minkä verran LTO koulutuksessa käsitellään varhaiskasvatuksen uskontokasvatusta ja sen toteuttamistapoja?
mä oon selkeesti törmännyt sijaisuuksia tehdessäni vähän heikompiin yksilöihin mitä noihin harjottelijoihin tulee, mutta ehkä se on sit ollut vaan huonoa tuuria :) loistava kuulla, että tavoitteellisuutta löytyy! oon itse siis ihan meidän koulutuksenkin harjoituksia kohtaan vaan sen verran kriittinen, etten ehkä nostaisi sen takia minkään koulutuksen harjoituksia kovinkaan suureen asemaan keskustellessa opinnoista yleensä, ei harjoittelut kuitenkaan mitenkään kovin todellista kuvaa päiväkotityöstä anna. no, toisaalta oon ite tehnyt niin paljon oman alan sijaisuuksia, mielipide voisi olla toinen, jos harjoittelut olisivat ainoa kosketus käytäntöön :)
meillä on uskontokasvatuksesta ihan oma kurssi, ja esi- ja alkuopetuksen sivuaineen käyneille vielä toinenkin. yliopistolta löytyy myös mahdollisuus käydä ihan 25 opintopisteen uskonnon sivuaine, jos mielenkiintoa aiheeseen löytyy enemmänkin :) mielestäni koen, että asiaa on käsitelty ihan riittävästi siis jo perustasolla koulutuksessa, toki siitä siis on aineksia enempäänkin, mutta se on sit enemmän itsestä kiinni miten paljon niistä asioista haluaa ottaa selvää :)
Hei ihan mahtava muistikirja! Mistä noita saa?
toi on iittala outletistä ostettu :)
Vähän särähti minunkin korvaan tuo erään anonyymin kirjoitus siitä, että yo-pohjaisilla ltoilla menisi sormi suuhun perheen tukemisessa. Vaikka olen työskennellyt opettajana vasta 1,5 vuotta, on vastaan tullut ties minkälaista tilannetta perheen tukemiseen liittyen ja aina olen tiennyt mistä hakea/kysyä apua tai miten ohjata eteenpäin. Kiitos siitä koulutukselle JA tietysti osaaville työkavereille.
Perheen kanssa tehtävä yhteistyö on yksi peruspilareista :).
Olen tainnut olla sinun kanssasi Laura joskus samoilla luennoilla, ihmettelinkin aikoinaan tänne eksyessäni miksi olet niin tutun näköinen :D. Jännä juttu, että sinun suosikkiluennoitsijasi oli yksi mun valmistumiseni hidastaja, haha.
Millon sinulla koittaa muuten päättöpraktikum? Jos pystyt esittämään toiveita, niin esim. Myllypuro ei ole ollenkaan paha ;).
- meillä puhutaan 25 eri kieltä!
Tsemppiä sinne Siltikselle, innostuneita ja tiedostavia opettajia kaivataan kentälle kipeästi!
sanopa muuta :) toki sosionomeilla on tietämystä perheiden tukemisesta erilailla kuin meillä, muttei missään nimessä edelleen saa unohtaa, että se meidän kaikki 180 opintopistettä suuntaavat työhön nimenomaan päiväkodissa, ei missään muualla. ja siihen mahtuu paljon sellaista, mikä tukee varhaiskasvatusta ihan mielettömän moninaisesti. puhumattakaan sitten vielä työkavereiden tuesta!
mulla alkaa päättö itseasiassa ensi viikolla, ja niin paljon kuin toivoinkin päiväkotia, jossa olisi maahanmuuttajalapsia, "jouduin" sitten keskelle rikkainta omakotitaloaluetta. :D mutta toisaalta, jos haluan suuntautua jokatapauksessa päiväkotiin, jossa on paljon maahanmuuttajalapsia, niin ehkä tässä vaiheessa on hyvä edes jotain kokemusta saada sellaisestakin ryhmästä, joka ei omana valintana olisi se ihan ensimmäinen :)
Voi olla, että sillä alueella riittää itse asiassa enemmän haastetta :D. Hauskaa päättöä :)!
heij, tällee snadisti pinnallisempi kymysys noiden hyvien pohdintojen jälkeen:). oon yrittäny kalastella unisiepparia jo pidempään ni ois tosi jees tietää mistä toi sun on hankittu! Se on täydellinen!!
hmm, no jaa :D aika lepposta meininkiähän tuo elämä tuolla tuntuu olevan tän parin viikon perusteella ainakin. :)
pinnallisuus on oikein hyvä :D toi on saatu siskolta mallorcan tuliaisena, joten en valitettavasti sen tarkemmin nyt osannut sua auttaa omaa ihanaa löytämään <:)
Lähetä kommentti
pst, ennen kuin jätät kommentin, lue tämä pieni FAQ/UKK :--)
Olen 178cm pitkä,
koirani on japaninpystykorva,
teen kollaasit ja muokkaan kuvani PhotoFiltrellä,
ja jos sinulle näkyy tässä blogissa valkoinen laatikko tekstin/kuvien päällä, en osaa tehdä sille mitään, mutta kokeile vaihtaa selainta vaikka Mozillaan siitä Exploreristasi, tai päivitä se omasi ainakin uudempaan versioon, josko se sitten auttaisi! :--)
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu