Kirjahiiri
Jotain mä olen ehtinyt sentään tehdä - lukea pari kirjaa! Jos nyt tarkkoja ollaan, niin nää molemmat on luettu n. 2,5 viikon aikana ja viimeisimmän lopettamisesta on n. 3 viikkoa, mutta piiiiikku vikoja. Oonpahan kerennyt jäsennellä ajatuksiani näistä teoksista paremmin!
Ensimmäisenä luettuna kirjana oli Torey Haydenin Sähkökissa. Haydenin kirjoja hehkutetaan ja suositellaan mullekin jatkuvasti täällä blogin puolellakin, mutta joku siinä vaan on, että ei nappaa. Ehkä kun tollasia superrankkoja lapsitarinoita on lukenut omaelämäkerrallisestikin, niin vähän tökkii maailmaa parantavan kukkahattutädin yltiöpäinen rakkaus ja hyvyys, joka pelastaa aina ja kaiken. Hmm hmm. Tarinat lapsista on hyviä ja rankkoja, tällaiset raportoivat tositapahtumakerronnat vaan ei oo mun juttu. Siksi olikin varsin virkistävää vaihtelua lukea Haydenilta kirja, joka on hieman proosallisemmassa muodossa. Kyseessä oli siis romaani, jonka keskiössä ei ollut Hayden, vain kuvitteelliset hahmot - pojot siitä! Vähän tässä aluksi häiritsi monet rinnakkaiset tarinat, ja etenkin yksi erään pään sisällä luotu tarina, mutta pakko sanoa, että paras Haydenin kirjoista. Ei lähellekään paras lukemani kuitenkaan, mutta erittäin mukanaan vievä! Vähän jopa jäi sellanen fiilis, että olisin halunnut tietää aiheesta vieläkin enemmän - en tosin siitä lapsen tarinasta tällä kertaa, vaan lapsen äidin maailmasta ja mielestä. Jos tällaisia tulee lisää, saatan vielä jonkun toisenkin lukea, mutta ne Torey H:n oma kertomat potilas jutut jätän jatkossa rauhaan.
Toisena kirjana oli sitten taas Jodi Picoultin Sisareni puolesta. Olen lukenut aiemmin Picoultilta 19 minuuttia -kirjan, ja tän jälkeen en pitänyt enää siitä ensimmäisestäkään luetusta :---D Mitenhän tän nyt oikein muotoilisi.. Kirjojen aiheet oli molemmissa hyviä, mutta miten noinkin rankoista aiheista - koulusurmista ja sisarensa solupankkina toimimisesta - voi saada kirjoitettua noin hömpästi? Picoult osaa kirjoittaa todella mukaansatempaavasti ja sujuvasti kun kerronta koskee tämän viimeksi lukemani kirjan päähenkilöä, nuorta tyttöä, mutta meinasin kyllä itkeä verta aina kun siirryttiin kertomaan tarinaa asianajajan sekä minkälie edunvalvojattaren kannalta, KRAAH! Ja miksi tällaisiin kirjoihin pitää tunkea jotain Sweet Vaylle High -tyylisiä teinirakkaustarinoita, jotka koskevat kirjojen aikuishahmoja?! Huoooh. 19 minuuttia kirjassa tää ei niin häirinnyt, eikä ehkä ois häirinnyt tässäkään, jos en olisi lukenut jo tuota toista kirjaa aiemmin, mutta kun lukee samalta kirjailijalta kaksi samalla tavalla pilattua kirjaa suht lyhyen ajan sisällä, niin ei voi kuin luvata olla palaamatta tän kirjailijan kirjojen pariin enää hetkeen.
Ei toi Sisareni puolesta huono ollut, mutta en mä sitä ehkä lähtis suosittelemaan muille kaltaisilleni lukijoille, jotka kaipaavat aitoja, vaikuttavia ja raastavia lukukokemuksia! Mutta ehkä niitä on taas jatkossa luvassa kun haalin edelliseltä kirjastoreissulta lähi-Itään sijoittuvia naiskertomuksia, omaelämäkertoja ja suomalaista lemppariani Kjell Westöä. Ootteko te lukeneet näitä kahta kirjaa, tai edes jompaa kumpaa kirjailijaa? Olisi näistä hauska mietteitä kuulla! :) Muutenkin vaikuttavat ja todella koskettavat kirjavinkit ovat enemmän kuin tervetulleita!
Tunnisteet: kirjoja
lähettänyt llaura @ 20:35
40 kommenttia
40 kommenttia:
Mun on pitäny lukea Haydeniltä kirja jos toinenkin jo iät ja ajat, mutta olkkarin pöydällä olevalta korkeelta opparikirjapinolta ei vaan oo aika riittäny.. :P 19 minuuttia luin muistaakseni viime vuoden puolella, ja musta se oli ihan huippuhyvin kirjotettu ja mukaansatempaava! Toisaalta samaan aikaan myös itkettävä ja ahdistava.. Mutta sitä kyllä suosittelen jos haluaa koskettavaa lukemista!
hmm, mä sen tosiaan luin kans viime syksynä, mutta ei se mun mielestä siitä ihan koskettavimmasta päästä ollut. kiitos kaiken ylimääräsen hömpän mitä kirjaan piti änkeä mukaan.. :D
mä rupesin sun esimerkistä pitämään listaa kirjoista, jotka pitää lukea ja vihkon toiselle puolelle listaa kirjoista, jotka oon minäkin vuonna lukenut. oon huikean ylpeä itsestäni, että oon tänä vuonna saanu luettua jo kahdeksan kirjaa. jos kattoo mun viimeisten vuosien lukusaldoa, niin viime vuosi näyttäis varmaan koko vuoden osalta jotain kolmea kirjaa, max. :/ opiskelujen takia jäi lukeminen vähän vähemmälle, mutta valmistumisen jälkeen oon ottanu taas itteä niskasta kiinni ja että se on ihanaa vaan käpertyä sohvan nurkkaan sen hyvän kirjan kanssa! :) oon kaivannu sitä niin paljon. sain vihdoin luettua myös monta vuotta listalla olleen da vinci -koodin, joka yllätti positiivisesti.
toki mm. näiden sun kirjapostausten ja lukijoides ehdotusten avustuksella mun luettavien kirjojen lista hipoo semmosia määriä, että katotaan onko se koskaan tavoitettavissa :D varsinkin, kun koko ajan lisään sinne uusia kirjoja. mutta onpahan ainakin muistissa, mitä haluaa lukea joskus :) ja mikä se ihanampaa, kun päästä yliviivailemaan sieltä luettuja kirjoja ;)
haydenin sähkökissan oon lukenu aikoja sitten, mutta en kyllä muista siitä enää mitään. ite oon tykänny haydenin kirjoista, edelleen niistä paras ja koskettavin on mielestäni tiikerin lapsi. lieneekö syynä se, että se oli ensimmäinen haydenin kirja, jonka luin, vai mikä, mutta paikkansa se on pitänyt.
ootko lukenu sarita skagnesin vain tytär -kirjan? mä luin sen kirjaimellisesti kahdella istumalla. oltiin kuopiosta käymässä espoossa, kun mieheke kävi työhaastattelussa/infotilaisuudessa firman päätoimistossa ja mun oli tarkotus shoppailla sillä aikaa. noh, jumitinkin kirjastoon heti aamusta ja muistin nähneeni jossain haastattelun kirjoittajalta. luin kirjaa kauppojen avautumiseen asti, kävin vähän pyörähtämässä kaupoissa ja palasin kirjastoon lukemaan kirjan loppuun :D
huntujen maa -nimisen kirjan sain myös luettua omasta hyllystä ja koska se on fiktiivinen tarina, niin ei jotenkin vakuuttanut. ehkä on tullu luettua niin paljon noita tositapahtumiin perustuvia kirjoja naisten asemasta ja elämästä islammaissa, ettei jotenkin fiktiivinen kertomus sitten tuntunut ihan niin todelta.
Olen lukenut noita Haydenin kirjoja. Olen kanssasi eri mieltä; en nimittäin pitänyt Sähkökissasta, ja se onkin yksi harvoista Haydenin kirjoista, jotka olen jättänyt kesken. Tai ylipäätään mistään muistakin kirjoista. Mutta tosin, makunsa kullakin. :)
Vähän aika sitten tartuin Juha Itkosen kirjaan. Nyt olen lukenut kaikki hänen kirjansa (lastenkirjaa lukuun ottamatta :D). Luen TOSI HARVOIN suomalaisten kirjoittamia kirjoja, mutta Itkosen kirjoitustyyli on mukaansatempaavaa ja taitavaa.
Jos sua kiinnostaa runot, suosittelen lukemaan Arno Kotron teokset. Loistavaa runoutta!
Oletko lukenut Alice Seboldin Oma taivas? Ellet ole, suosittelen sitä lämpimästi! Varmasti yksi parhaimmista lukemistani kirjoista edelleen. Ja minä luen tosi paljon..
Lue torey haydenin auringonkukkametsä.
Luettu jo :)
hmm, mun mielestä ei voi sanoa olleensa pitämättä kirjasta, jos ei ole sitä kokonaan lukenut.. :D mäkin meinasin jättää ton kesken, mutta mulla on periaate etten niin tee - puolikasta kirjaa kun ei voi laskea mun mielestä luetuksi ollenkaan :) toikin kirja todella vaati sen, että sen oli lukenut kokonaan!
enkä sano tätä siis sillä, että kaikkien pitäisi toimia näin, tai että olisit välttämättä pitänyt kirjasta lopultakaan, mutta itse vaan koen, ettei kirjaa voi oikein arvostella mitenkään päin, jos sitä ei ole kokonaan kannesta kanteen lukenut :)
mutta kiitos todella paljon myös kirjavinkeistä, pitää laittaa ylös!
joo toi listaaminen on ehdottoman hyvä asia, ei niitä kirjoja muuten muistaisi! :) ja huippua että oot löytänyt aikaa lukemiselle, itse oon ehtiny tänä vuonna vasta viitisen kirjaa lukea, höh! :(
tuota skagnesin kirjaa en olekaan lukenut, kiitos vinkistä! vinkkilista todella on pitkä, mutta harvoinpa kirjastosta niitä kaikkia löytyy, joten eihän luettavien listalla koskaan liikaa kirjoja voi olla ;) ihana kuulla, että nää mun blogin suositukset on suakin hyödyttäneet!
Hei! Suosittelen lukemaan Amy Chuan kirjan "Tiikeriäidin taistelulaulu" (jos et vielä ole ehtinyt sitä tekemään), voisi kiinnostaa opintojesikin pohjalta mutta on muutenkin julmetun mielenkiintoinen ja ajatuksia herättelevä kirja "täydellisen" lapsen kasvatuksesta, kulttuurieroista, ja noh, kannattaa lukea!
Mäkään en pidä niistä "raportoivista" Haydenin teoksista, mut jotkut niistä toisenlaista on kyllä iskenyt :) mitä Haydenin kirjoja sä siis olet kokeillut lukea?
haha pakko muuten sanoo tähän, että itse en vaan kykene jättämään kirjaa kesken (tai ainakaan tähän mennessä en ole). kai se on joku tapa, tuntuis vaan jotenkin pahalta olla antamatta mahollisuutta ja olla lukematta loppuun asti!
Olen kyllä sanonut tämän ennenkin, mutta lue Marley ja minä! Ellet siis ole sitä lukenut jo. Olisi mielenkiintoista tietää tykkäätkö, vai oonko ainoa hölmö ketä rakastaa tuota kirjaa yli kaiken.<3 Sen kaltaiset tositarinat vaan on niin yberkoskettavia...
Sama homma täällä Toreyn kanssa, kaikki kirjat olen tainnut lukea (ehkä jotain uusinta en), vaikken niistä juuri pidäkään. Sähkökissa oli myös omasta mielestäni niistä paras, Auringonkukkametsästä en taas pitänyt (näistä fiktiivisistä siis). Ei ole tarkoitus antaa kuvaa että olisin joku erityislapsiekspertti, mutta työn puolesta nähtyjen tapausten jälkeen noi Haydenin kirjat tuntuvat vaan jotenkin latteilta, eikä edes aina kovin kiinnostavilta :)
Itse olen vieläkin sellaisessa We need to talk about Kevin -ahdingossa, ja tuntuu että mitä ikinä aloitankaan lukemaan, ei tunnu miltään. Odotan ja etsin kokoajan vaan jotain yhtä hirveää, koskettavaa ja sisintä riepottelevaa... 19 minuuuttia on ollut lukulistalla jo pitkään, mutta jos siinä on jotain hömppää, en ehkä haluakaan lukea sitä :)
en mäkään! huonokin kirja on vaan luettava loppuun, koska eihän sitä voi sanoa huonoks, jos sitä ei oo lukenu? :D
joo toi onkin mulla jo luettavat-listalla, kiitos muistutuksesta :)
noista ei-raportoivista vaan tän Sähkökissan ja Auringonkukkametsän, molemmista oon ihan tykänny! :) Muuten oon lukenut Häkkipojan, Aavetytön ja Tiikerin lapsen ainakin?
heh, pitäis varmaan testata! :)
joo ne on jotenkin aika latteitakin, eikä niissä päästä oikein pintaa syvemmälle. kuvaillaan vaan seurauksia ja lopulta aina paljastuu jotain pahaa taustoista, mutta ei ne siinä vaiheessa samallalailla liikuta? 19 minuuttia ei oo ihan pahin hömppä, toi Sisareni puolesta oli huomattavasti pahempi! siinä pitää vaan osaa suodattaa osa kirjasta eri maailmaan :D
Mä oon Picoultin superfani, oon lukenut melkeen kaikki kirjat ja mua koukuttaa niissä tarinoiden lisäksi se kieli. Eli Picoultia pitää ehdottomasti lukea englanniksi, hänen omalla äidinkielellään. Se taito muotoilla lauseita, joka Picoutilla on, on ihan mieletön. Kyllä huomaa että Picoult on opiskellut sekä Princetonissa että Harvardissa.
Oon kyllä tykänny myös joistakin Haydenin kirjoista, en tosin kaikista.
Kiva kun annat täällä kirjavinkkejä, mikä on sun lempparein raastavista kirjoista? Mä tarviin jonkun hyvän vinkin, nyt kun on aikaa lukee muutakin kuin pääsykoekirjoja. Poikani Kevin on jo listalla, mutta en ole ehtinyt vielä hankkimaan...
no joo, mutta sen huomaa myös siitä, että mun mielestä se tuo ihan turhaan noihin kirjoihin kaikkia asianajaja- ja tuomarijuttuja, ei ne liity tarinaan mitenkään, mut jotenkin vaan pitää päästä kirjottaa niistäkin... :--D ja joo, ois varmaan kannattanu lukea noi englanniks, koska varsinkin 19 minuutin suomennos oli HUONO :(
joo se Poikani Kevin on kyllä kovin, muita vaikuttavia on esim. Jan Guilloun Pahuus & Dave Pelzerin Pimeän poika :)
Toi Haydenin kirja ei mua kovinkaan vakuuttanut, kun ite luin.tossa ne kaks tarinaa päällekäin johti siihen ,että piti lukea hirveen tarkkaan ja pitää ajatukset kokoajan kirjassa. Peter Høegin kirjassa Rajatapaukset menee kans kaks tarinaa päällekkäin, mut se on mun mielestä paljon helpompi lukuista ja suosittelenkin lukemaan Høegiä. Se on toinen mun lempparikirjailijoista. Toinen on Risto Isomäki, joka kirjoittaa todella vakuuttavasti ekokatastrofeista. Melkein unohtaa hengittää.
Itse pidin hurjasti 19 minuuttia kirjasta, mutta mua tympi samat jutut Sisareni puolesta kirjassa kuin sinuakin. 19 minuutissa ne eivät tosiaan haitanneet + siitä on hetkonen kun kirjan luin, joten en tiedä miten sen nyt lukisin, mutta Sisareni puolesta mua suorastaan ärsytti. Koruton totuus myös pläsähti turhien ihmissuhteiden ruotimisen vuoksi. Mun mielestä Picoult kuitenkin kirjoittaa yleensä sen verran mielenkiintoisista aiheista ja sellaiseen tapaa, että se vetää puoleensa. Ja jos haluaa lukea jotain "rankempaa" mutta vähän - no - kevyemmin, niin nämä on mun mielestä aika kivoja.
Ja olen varmaan ennenkin suositellut, mutta tosiaan se Mende Nazerin Orja on kaikkea muuta kuin kevyt tai hömppä.
Kirjat on parasta <3 Luen just Stephen Kingin järkälettä Kuvun alla. 700 sivua tullut luettua parissa päivässä kun ei tota voi laskea käsistään, eli tähän mennessä ollut hyvä. Mut saas nähä mikä loppuratkasu tossa on, se voi nimittäin pilata vielä kaiken :D
Seuraavaks oottaa Purppuranpunainen Hibiskus, en muista bongasinko sen sun blogista, luultavasti! :)
Kun huomisen jälkeen pääsykoekirjat voi heittäää nurkkaan, niin silloin tulee varmasti taas luettua. Eihän tossa hyllyssä ookaan kuin ehkä kuusi kirjaa, jotka odottaa lukemista. Ah, kesä, aurinko ja kirjat.<3
Kumpaakaan postauksen kirjoista en oo lukenut, mutta molemmat vaikuttaa mielenkiintoisilta. :)
Hmmmh, jätin yhen kommentin mutta ei tainnu tulla? Eli siis kiitti kirjavinkeistä. Ja tosiaan suomennoksilla on "pilattu" monta hyvää kirjaa! Lueskelen usein lomilla jne. tyttöhömppää esim. Marian Keyesiltä, joka kirjoittaa ihan todella hyviä oman genrensä kirjoja. Ja sitten kun ne suommenettaan, niin hyiiii! :D
(jos tuli kommentti 2 kertaa, ni ei tarvii julkasta :D)
Ei liity aiheeseen mitenkään mutta,
olitko sä eilen Jogossa? siinä tennarin uudessa frozen yoghurtissa? oon töissä siinä yläkerrassa ja luulin näkeväni sut ja meinasin tulla sanomaan että sulla on tosi kiva blogi mut en mä sit kuitenkaan uskaltanut :D
Ootko lukenu Carlos Ruiz Zafónin kirjoja?:) Oon kuullu et on tosi hyviä ja sellasia että jää mieleen kyl. Eikä pitäis olla mitään höttöstä jeejeetä:D
Oon niiiin samaa mieltä sun kanssa noista kirjailijoista!! Olin iha järkyttynyt kui huono/saippuainen 19 minutes oli vaikka sitä on hehkutettu niin paljon. Kaipaan koskettavampia ja syvällisempiä lukukokemuksia.
kiitos tästä postauksesta! :D
t.marie
Sun ansiosta luin Poikani Kevinin ja oli kyllä hurjan vaikuttava kirja kaikessa ahdistavuudessaankin. Alku oli kyllä niin tylsää, mutta jossain vaiheessa se nappas kunnolla kiinni kun alko ymmärtää sen kirjan tyylin :)
Suosittelen sulle sellasta kuin John Boyne Poika raidallisessa pyjamassa, jollet oo sitä vielä ehtinyt lukea. Sen todennäköisesti saisit imaistua päivässä, koska on niin helppolukuinen ja mukaansatempaiseva tarina. Jopa tälläiseen ylikriittiseen ihmiseen se upposi täysin. Ihana, järkyttävä ja vaikuttava :)
aina ne kommentit tulee, odottaa vaan julkasua hetken ;) en tiedä eikö toi blogger ilmoita sitä, kun saan lähes joka kolmannen kommentin nykyään tuplana, niin että se on oikeasti jouduttu kirjoittamaankin kahteen kertaan :D
heh, miten on huono jos kirja pitää lukea tarkkaan ja pitää siinä ajatukset? :--D tai siis joo ymmärrän jos on olemassa helpompia noinkin kirjoitettuja kirjoja, mutta eniten siistiä lukemisessahan juuri on, että ne ajatukset on 100 pinnaa siinä mitä lukee eikä missään muualla :) mutta hei kiitos vinkeistä, pitää pistää ylös!
joo toi Orja on lukulistalla, en vaan viimeks sitä löytäny kirjastosta! eli ylhäällä on, kiitos siitä :)
toi on tosiaan tavallaan vähän jopa harmi, että Picoult jotenkin pilaa noinkin hyviä aiheita ihan turhilla sivujuonteilla. jos noi lässynlää-rakkaustarinat olis jättänyt kokonaan pois, kirja olisi voinut olla oikeasti todella huippu! etenkin kun tuossa Sisareni puolesta -kirjan "raastavassa" rakkaustarinassa oli vielä kyse oikeasti jostain myöhäisteini-iän riipivistä kokemuksista, argh! :--D
Mä ainakin tosiaan tykkäsin tosta Purppuranpunaisesta Hibiskuksesta, toivottavasti sinäkin! :) parasta tollanen järkäleteos onkin kyllä löytää jonka lukemista vain ei voi lopettaa kesken, hih!
no niin, eli ihan pian sitten kaunokirjallisuuden kimppuun! tsemppiä pääsykokeisiin!
minähän se! seuraavan kerran tuut sit kyllä nykii hihasta, en oo pelottava! :D
mulla oli yks niistä lainassa, mutten ehtiny lukee sitä höh! pitää ehdottomasti lainata uudelleen, nyt joku ryökäle oli kerenny varata sen välissä niin piti palauttaa :D
syvempiä todella! :) mä tajusin 19 minuutin huonoudenkin tavallaan vasta tän toisen saman kirjailijan kirjan jälkeen, ehkä siksikin kun tajusin saman kaavan toistuvan useammassa kirjassa :D
joo sen oon kans lukenu, ihan mieletön! varsinkin siinä lopussa kun alkaa tajuamaan mitä tapahtuu, huh!
Tuulen varjo on u s k o m a t o n . Ehottomasti yks mun lemppareista. Juurikin siis Ruiz-Zafónin. : )
Kaikilla on oma maku, mutta muhun iskee todella kovaa Jodi Picoultin 19 minuuttia, kuten myös Sisareni Puolesta.
Emmä tiedä, niin vain on! :D
Lähetä kommentti
pst, ennen kuin jätät kommentin, lue tämä pieni FAQ/UKK :--)
Olen 178cm pitkä,
koirani on japaninpystykorva,
teen kollaasit ja muokkaan kuvani PhotoFiltrellä,
ja jos sinulle näkyy tässä blogissa valkoinen laatikko tekstin/kuvien päällä, en osaa tehdä sille mitään, mutta kokeile vaihtaa selainta vaikka Mozillaan siitä Exploreristasi, tai päivitä se omasi ainakin uudempaan versioon, josko se sitten auttaisi! :--)
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu