Vanha lempikirja

Nyt tänne mökille päästyä raahasin toki mukanani aivan järjettömän kasan toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjoja. Edellinen lukemani romaani käsitteli Saddamin aikaisen Irakin naiskohtaloita, ja seuraavana tuossa jonossa olisikin holokaustista kertova Saksaan sijoittuva tuhannen sivun teos. Kevyttä. Halusin kuitenkin nyt edes ihan pikkuisen keventää tätä lomatunnelmaani, joten nappasin kirjahyllystäni mukaan tänne myös vanhan ikilempparini: Walter Moersin Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämää -kirjan. 

Olen lukenut tän kirjan pariinkin otteeseen, ensimmäisen kerran muistaakseni joskus yläasteella 2000-luvun alussa ja toisen kerran siitä parin vuoden päästä lukiossa. Kyseessä on siis satukirjamainen teos, jonka aikoinani bongasin kirjaston nuorten puolelta, ja rakkautta tää oli jo ihka ensimmäisestä lukemasta! Kyseiseltä kirjailijalta olen lukenut myös Huviretki hukkateille -teoksen, joka jatkaa tarinaansa tämän saman maailman parissa.

Kirjassa on se 700 sivua, nyt olen menossa Sinikarhun kolmannessa elämässä sivulla sata. Kirjan maailma vetää mukanaan, ja ihanan helpolta ja leppoisalta luettavalta tämän karhun elämä tuntuukin noiden omaelämäkerrallisten sotakirjojen jälkeen, loistavaa lomatekemistä siis ihan ehdottomasti. Muistan tän kirjan edelleen todella hyvin siihen nähden, että edellisestä lukukerrasta on jo se 6-7 vuotta, mutta aina tän jaksaa lukea uudelleen, koska  tälleen hieman vanhempana nämäkin tarinat antaa ihan erilaista ajateltavaa kuin joskus silloin 14-16 -vuotiaana. Moersin luoma Zamonia-maailma on ihan mieletön eri mantereineen, outoine eläimineen ja hauskoine seikkailujineen. Tarinoilla on myös oma pieni sanomansa, ei mikään suora ja paasaava, vaan kantaaottava ja ajattelemaan laittava. Eli jos jotain kevyempää luettavaa kaipaatte, niin suosituspisteet lähtee täältä kaikille lapsenmielisille ja mielukuvitusmaailmassa viihtyville, tämä kirja imee ehdottomasti mukanansa!

Nyt haluaisinkin kuulla mitkä teidän satukirjalemppareitanne ovat? :) Tästä innostuneena minun kun tekisi mieli lukea oman lapsuuteni/nuoruuteni lempikirjat kaikki uudestaan aloittaen Veljeni Leijonamielestä ja päätyen ahmimaan Potterit ykkösestä seiskaan kaikki alusta loppuun.. Jostain olisi hauska saada käsiini myös tuo Moersin toinen kirja, sitä Huviretkeä hukkateille kun en muistaakseni ole lukenut kuin kerran?!

Kirjahiiri

Jotain mä olen ehtinyt sentään tehdä - lukea pari kirjaa! Jos nyt tarkkoja ollaan, niin nää molemmat on luettu n. 2,5 viikon aikana ja viimeisimmän lopettamisesta on n. 3 viikkoa, mutta piiiiikku vikoja. Oonpahan kerennyt jäsennellä ajatuksiani näistä teoksista paremmin! 

Ensimmäisenä luettuna kirjana oli Torey Haydenin Sähkökissa. Haydenin kirjoja hehkutetaan ja suositellaan mullekin jatkuvasti täällä blogin puolellakin, mutta joku siinä vaan on, että ei nappaa. Ehkä kun tollasia superrankkoja lapsitarinoita on lukenut omaelämäkerrallisestikin, niin vähän tökkii maailmaa parantavan kukkahattutädin yltiöpäinen rakkaus ja hyvyys, joka pelastaa aina ja kaiken. Hmm hmm. Tarinat lapsista on hyviä ja rankkoja, tällaiset raportoivat tositapahtumakerronnat vaan ei oo mun juttu. Siksi olikin varsin virkistävää vaihtelua lukea Haydenilta kirja, joka on hieman proosallisemmassa muodossa. Kyseessä oli siis romaani, jonka keskiössä ei ollut Hayden, vain kuvitteelliset hahmot - pojot siitä! Vähän tässä aluksi häiritsi monet rinnakkaiset tarinat, ja etenkin yksi erään pään sisällä luotu tarina, mutta pakko sanoa, että paras Haydenin kirjoista. Ei lähellekään paras lukemani kuitenkaan, mutta erittäin mukanaan vievä! Vähän jopa jäi sellanen fiilis, että olisin halunnut tietää aiheesta vieläkin enemmän - en tosin siitä lapsen tarinasta tällä kertaa, vaan lapsen äidin maailmasta ja mielestä. Jos tällaisia tulee lisää, saatan vielä jonkun toisenkin lukea, mutta ne Torey H:n oma kertomat potilas jutut jätän jatkossa rauhaan. 

Toisena kirjana oli sitten taas Jodi Picoultin Sisareni puolesta. Olen lukenut aiemmin Picoultilta 19 minuuttia -kirjan, ja tän jälkeen en pitänyt enää siitä ensimmäisestäkään luetusta :---D Mitenhän tän nyt oikein muotoilisi.. Kirjojen aiheet oli molemmissa hyviä, mutta miten noinkin rankoista aiheista - koulusurmista ja sisarensa solupankkina toimimisesta - voi saada kirjoitettua noin hömpästi? Picoult osaa kirjoittaa todella mukaansatempaavasti ja sujuvasti kun kerronta koskee tämän viimeksi lukemani kirjan päähenkilöä, nuorta tyttöä, mutta meinasin kyllä itkeä verta aina kun siirryttiin kertomaan tarinaa asianajajan sekä minkälie edunvalvojattaren kannalta, KRAAH! Ja miksi tällaisiin kirjoihin pitää tunkea jotain Sweet Vaylle High -tyylisiä teinirakkaustarinoita, jotka koskevat kirjojen aikuishahmoja?! Huoooh. 19 minuuttia kirjassa tää ei niin häirinnyt, eikä ehkä ois häirinnyt tässäkään, jos en olisi lukenut jo tuota toista kirjaa aiemmin, mutta kun lukee samalta kirjailijalta kaksi samalla tavalla pilattua kirjaa suht lyhyen ajan sisällä, niin ei voi kuin luvata olla palaamatta tän kirjailijan kirjojen pariin enää hetkeen.

Ei toi Sisareni puolesta huono ollut, mutta en mä sitä ehkä lähtis suosittelemaan muille kaltaisilleni lukijoille, jotka kaipaavat aitoja, vaikuttavia ja raastavia lukukokemuksia! Mutta ehkä niitä on taas jatkossa luvassa kun haalin edelliseltä kirjastoreissulta lähi-Itään sijoittuvia naiskertomuksia, omaelämäkertoja ja suomalaista lemppariani Kjell Westöä. Ootteko te lukeneet näitä kahta kirjaa, tai edes jompaa kumpaa kirjailijaa? Olisi näistä hauska mietteitä kuulla! :) Muutenkin vaikuttavat ja todella koskettavat kirjavinkit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Suomalaisia teoksia ja pari kirjavinkkiä

Sain kuin sainkin vielä tämän kuun puolella kahlattua tuon Jari Tervon Laylan läpi, niin kuin hieman jossain vanhemman postauksen kommenttiboksissa lupailin! Olen lukenut nyt tänä vuonna tasan kolme kirjaa, eli hieman hiljaista on tähän mennessä pitänyt.. Nyt edelliset ovat kuitenkin olleet pitkästä aikaa suomalaisten kirjailijoiden kirjoja, ja kun aiheet edes suunnilleen liippaa toisiaan läheltä, niin ajattelin näistä kahdesta tehdä oikein yhteispostauksen :--)

Anja Snellmanin Parvekejumalat kertoo rinnakkain kahta tarinaa - toisessa pääosassa on suomalainen tyttö, joka on löytänyt islamin uskon, ja toisessa somalityttö, joka yrittää sopeutua perheensä kanssa suomalaiseen arkeen itä-Helsingissä. Lopulta tyttöjen tarinat kietoutuvat yhteen, ja Snellman käsittelee islamin uskoa varsin mielenkiintoisesti kahdesta eri näkökulmasta.

Mutta. Mä en tiedä onko vika mussa vai Anjassa, mutta voi luoja mä inhoan tuon kirjailijan kirjoitustyyliä.  :D Tahkosin ja tahkosin tän kirjan kanssa varmaan kaksi kuukautta, luin viisi sivua kerrallaan, mutta luonne ei antanut jättää kesken. Luovuttaminen oli hyvin monta kertaa lähellä, olin vasta pari kuukautta aikaisemmin lukenut somalinaisen itse kirjoittaman omaelämäkerran, ja vaikken mikään somalikulttuurin asiantuntija olekaan, niin voi luoja mä itkin verta kaikkien räikeiden asiavirheiden, stereotypioden vahvistamisen ja ajattelemattomien asioiden kohdalla. Ne kun vielä yhdisti Snellmanin jotenkin raivostuttavan tekotaiteelliseen kirjoitustyyliin , joka vaivasi jo edellisessä Lemmikkikaupan tytöt -teoksessa, niin ei ollu ihan mikään helpoin lukukokemus. Mutta onneksi sain kuitenkin kirjan tahkottua loppuun asti, koska toisin kuin ennalta odotin: loppuratkaisu ei ollutkaan niin itsestään selvä kuin olisi voinut luulla. Ja koska kirjan viimeiset 40 sivua olivat jo ok-hyvää tekstiä, pelasti se loppu oikeastaan aika paljon myös itse kerronnalta. Eli tää oli juuri niitä kirjoja, joita lukiessaan saa taistella itseään eteenpäin, eivätkä meinaa oikein maistua, mutta kirjan loputtua loppu sitookin teoksen tavallaan niin tiiviisti yhteen, että kirja olikin yllättäen ihan hyvä. 

Jari Tervon Layla taas kertoo rinnakkain useampaakin tarinaa. Pääosaa näyttelee kurdityttö Layla,  suomalainen lapsensa huoltajuuden menettänyt Helena, sekä prostituutioporukkaa pyörittävä Armonlahti. Kirja on siis tarina niin prostituutiosta lieveilmiöineen kuin kurdikulttuuristakin, ja oikeastaan se kertoo Turkissa asuneen kurdin Laylan elämästä monesta eri näkökulmasta. 

Jos Parvekejumalien kanssa taistelin toista kuukautta nauttimatta lukukokemuksesta sen kummemmin kuin vasta jälkikäteen, Laylan luin kahdessa päivässä. Ai että pidin suuressa arvossa Tervon kielikuvia, hyviä sanakäänteitä ja ennen kaikkea sujuvaa tekstiä tuon Snellmanin jälkeen! Mutta jos ei Snellman ihan täysin osannut samaistua teini-ikäisen somalitytön ajatusmaailmaan, niin odotettavasti vähän heikosti se nuoren kurdintytön elämään asettuminen päälle 5-kymppiseltä mieskirjailijaltakaan kävi. Siihen verrattuna Anjan yritys vaikutti jopa hyvältä. Tervon kirja käsittelee ehdottoman tärkeää aihetta monelta kantilta, ja ainakin itse löysin sieltä syvää kritiikkiä jopa enemmän suomalais- kuin kurdikulttuuria kohtaan, mutta kovin syvälle itse henkilöhahmoihin ei päästy sisälle. Se, tarvitseeko aina päästäkään, on toki asia erikseen, mutta olisin itse ehkä kaivannut vähän syvempää porautumista kirjan teemoihin, ja jättänyt vaikka pari turhaa tyyppiä ja taustajuonta kokonaan pois häiritsemästä - ne kun eivät mielestäni kirjan oleellisimman tarinan kannalta olleet kovinkaan merkityksellisiä. Kun Laylan sielunmaailmaa olisi oikeasti päässyt kunnolla lähemmäs, olisi tarinakin koskettanut huomattavasti enemmän. Mutta yhtä kaikki, kirja oli hyvä, ja vaikkei se ollutkaan mikään tajunnanräjäyttävä ja tuonut ainakaan minulle mitään hirveän uutta ja suurta teemaa, niin suosittelen sen kyllä lukemaan, jos kiinnostusta löytyy :)

Yleisesti ottaen olen lähiaikoina lukenut todella vähän suomalaisten kirjailijoiden kirjoja. Toki lemppareitani ovat mm. Kjell Westö ja Väinö Linna, mutta esimerkiksi Layla oli ensimmäinen Tervon kirja johon tartuin. Vähän "kevyiltähän" nämä kirjat tuntuivat kun oli tosiaan lukenut vasta ihan tositapahtumia tai ainakin paikallisten kulttuurien oikeiden edustajien kirjoittamia kirjoja islamin uskosta ja somalikulttuurista, mutta ihan hyvä yritys molemmilta kirjailijoilta näihinkin teemoihin oli tarttua . Ja jos kurdi- ja somalikulttuureita tuntee vähän vähemmän, ei molemmista kirjoista löytyvät asiavirheet ehkä niin paljoa häiritsisikään! Eli yhteenvetona: molemmat kirjat olivat lukemisen arvoisia, ja ajatuksia herättäviä, mutta jos tahtoo lukea näistä aiheista oikeasti pinnan alle ylettyviä, viiltävän koskettavia teoksia, kannattaa suunnata ulkomaisten kirjailijoiden luokse siellä kirjaston tai kirjakauppojen hyllyjen välissä.

Sellanen pieni arvostelupaatos :D Ootteko lukeneet näitä kirjoja? Tai muita Snellmanin/Tervon teoksia? Ajatuksia? :)

Kirjat listana vuodesta 2008 saakka

Koska kaikenlainen listaaminen on lempparipuuhaani, ajattelin tämän vuoden lopuksi heittää tänne kaikki tänä vuonna lukemani kirjat..! Ja koska niitä ei nyt koulukiireiden vuoksi niin hirveästi ole, niin laitanpa samaan syssyyn nyt myös edellisten vuosien lempparit, ne 2008-2010 listat, jotka jäivät vanhan blogin uumeniin :)

2008
01. Torey Hayden : Auringonkukkametsä (♥)
02. Jan Guillou : Pahuus ♥
03. Audrey Niffenegger : Aikamatkustajan vaimo ♥♥
04. Cecilia Ahern : Ps. Rakastan sinua
05. Väinö Linna : Täällä Pohjantähden alla -trilogia ♥♥
06. Anja Snellmann : Lemmikkikaupan tytöt
07. Anja Snellmann: Safariclub
08. Anna-Leena Härkönen : Heikosti positiivinen

2009

01. Anja Snellman : Lyhytsiipiset

02. Kjell Westö : Missä kuljimme kerran ♥
03. Anna-Leena Härkönen : Juhannusvieras
04. Paulo Coelho : Alkemisti
05. Paulo Coelho : Paholainen ja neiti Prym
06. Torey Hayden : Aavetyttö
07. Paulo Coelho : Veronika päättää kuolla
08. Anja Snellman : Paratiisin kartta
09. Anna-Leena Härkönen : Loppuunkäsitelty
10. Paulo Coelho : Yksitoista minuuttia
11. Virpi Hämeen-Anttila : Suden vuosi (♥)
12. Torey Hayden : Häkkipoika
13. Anna-Leena Härkönen : Akvaariorakkaus
14. Virpi Hämeen-Anttila : Alastonkuvia ♥
15. Khaled Hosseini : Tuhat loistavaa aurinkoa ♥
16. Marjo Niemi : Miten niin valo
17. Leena Lander : Käsky
18. Alice Kuipers : Terveisin äiti ♥
19. Jeffrey Eugenides : Middlesex ♥♥
20. Virpi Hämeen-Anttila : Sokkopeli
21. Torey Hayden : Tiikerin lapsi
22. Lionel Shriver : Poikani Kevin ♥♥
23. Katy Gardner : Esther ja Gemma
24. Kim Edwards : Muisto tyttärestäni (♥)
25. Dave Pelzer : Pimeän poika ♥

2010
01. Dan Brown : Enkelit ja Demonit
02. Anna-Leena Härkönen : Ei kiitos
03. Jeffrey Eugenides : Virgin Suicides (♥)
04. Sofi Oksanen : Puhdistus
05. Stieg Larsson : Miehet jotka vihaavat naisia
06. Stieg Larsson : Tyttö joka leikki tulella ♥
07. Stieg Larsson : Pilvilinna joka romahti
08. Mihail Bulganov : Saatana saapuu Moskovaan (♥)
09. Donna Tartt : Jumalat juhlivat öisin ♥
10. John Boyne : Poika raidallisessa pyjamassa ♥♥
11. Gini Sikes : 8 ball chicks ♥


2011
01. Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin ♥
02. Alan Drew : Vesipuutarhat (♥)
03. Kamila Shamsie : Poltetut varjot (♥)
04. Joyce Carol Oates : Haudankaivajan tytär
05. Chimamanda Ngozi Adichie : Puolikas keltaista aurinkoa ♥ ♥
06. Yasmina Khadra : Attentaatti
07. Elizabeth Kim : 10 000 surua (♥)
08. Ayaan Hirsi Ali : Pakomatkalla ♥
09. Jodi Picoult : Yhdeksäntoista minuuttia ♥
10. Chimamanda Ngozi Adichie : Purppuranpunainen hibiskus (♥)

Tuo kesä 2008 oli ensimmäinen, jolloin aloin lukemiani kirjoja listaamaan, sitä ennen muistan erityislemppareistani lähinnä kaikki Harry Potterit, Kjell Westön Leijat Helsingin yllä ja Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan.. :)

Ja vielä tuosta sydänluokittelusta: suluissa oleva sydän tarkoittaa, että kirja oli hyvä ja voin sitä suositella, normisydän tarkoittaa, että se oli jotenkin erityisen hyvä ja kaksi sydäntä ovat saaneet ehdottomat lempparini. Sydämettömät on suurimmaksi osaksi olleet ihan ok, mutta pakko sanoa, että esim. tuo Ps. Rakastan sinua on ollut yksi huonoimmista kirjoista, minkä oon saanut kokonaan luettua.. Samoin en juurikaan lämpeä Coelhon kirjoille, ne on mun makuun liian täynnä jumalajuttuja, naiiviutta ja ennalta-arvattavia ratkaisuja. Oon kyseisen kirjailijan kirjoja kuitenkin yrittänyt tuolloin 2009 lukea enemmänkin, yritin etsiä niistä sitä jotain mikä saa kaikki niitä hehkuttamaan, mutta eipä löytynyt. Uppoaa varmasti joillekin, mutta ei ole kyllä ihan minun makuuni nuo teokset. A-L Härkösen kirjoista oon vähän samaa mieltä, tosin tuon suomalaiskirjailijattaren kielenkäyttö on niin ihanan sujuvaa, että nuo kirjat on nopeasti luettuja. Ja oonkohan maailman ainoa ihminen, jonka mielestä Larssonin Millenium-trilogiakaan ei ollut ihan hypetyksensä arvoinen?! :D

Tähän postaukseen saa taas jättää omia kirjasuosituksiaan, koska oon aina sellasia vailla, mutta ois myös kiva kuulla, mitkä kirjat teidän mielestänne ovat olleet sellaisia, jotka eivät olleet kehujensa arvoisia? Olisi kiva myös kuulla miksette niille lämmenneet muiden hypetyksestä huolimatta? Tarkoitus ei siis kuitenkaan ole missään nimessä dissata toisten lemppareita, ei minun eikä toivottavasti teidänkään :) Pitää vain muistaa, että makuja on monia!

(kuvat: weheartit.com)

Vielä muutama luettu kirja

Olen joulukuun aikana ehtinyt jo lukea kaksikin kirjaa loppuun, mikä on sinääsä ihan hyvä saavutus, että toisessa oli 405 sivua ja tässä jälkimmäisessä, jonka oon kokonaan lukenut joulukuun aikana oli 628 sivua! No, sen sit huomaakin tuosta kandityön edistymättömyydestä, mutta pitäähän sitä joskus muutakin ajatella kun koulua :--)

Ja koska nämä molemmat kirjat ovat mielestäni sellaisia, jotka herättivät äärettömän paljon ajatuksia, ja jos saisin itse päättää, kaikkien pitäisi nämä lukea, niin ajattelin niistä muutaman sanan taas täällä blogin puolella sanoa!

Ensimmäinen kirja oli Ayaan Hirsi Alin Pakomatkalla, jota tän vuoden ekassa kirjapostauksessa lukija mulle suositteli. Aivan mieletön kirja! Olen muutenkin varsin kiinnostunut maahanmuuttoasioista, maahanmuuttajien aseman parantamisesta ynnä muusta sen sellaisesta, joten tää kirja tuli niin oikeaan rakoon. (Aloinpa jopa pohtia mun kandityönkin viemistä vähän tonne maahanmuuttaja-asioihin päin.. :--D).

Kirja on siis somalialaisen Ayaan Hirsi Alin elämäkerrallinen teos niin lapsuudesta ja nuoruudesta Somialiassa, Saudi-Arabiassa ja Keniassakin kuin aikuiselämästä pakolaisena Hollannissa. Hirsi Ali on itse varsin vahva islamilaisuuden kritisoija, ja tämä kirja saikin ajattelemaan tuota itselleni niin vierasta uskontoa ja kulttuuria taas kerran aivan eri tavalla. Ja mikä ehkä mielettömintä yhdeltä teokselta, sai se mut pohtimaan tarkemmin myös esimerkiksi omaa poliittista suuntautumistani. On varsin vaikuttavaa lukea islamkritiikkiä ihmiseltä, joka on oikeasti siinä maailmassa elänyt ja kasvanut, antaa varmasti ajateltavaa! Välillä asiat olivat ehkä jopa liiankin mustavalkoisia, mutta suosittelen kriittisenä lukuelämyksenä tätä kyllä kaikille vähänkin aiheesta kiinnostuneille!

Toinen kirja, jonka juuri eilen päätökseen sain, oli niin ikään lukijani minulle suosittelema. Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia kertoo koulusurmaajan tarinan monelta eri kantilta, ja kaikessa karmaisevassa ajankohtaisuudessaan mun tekis mieli pakottaa jokainen teini-ikäinen (koulukiusaaja) lukemaan tämä. Ja toki moni muukin. Tän lukemisen jälkeen ei enää oikeasti tiedä kenen puolella on ja missä asiassa. Ja että kuka on tehnyt väärin, koulumurhaaja vai häntä 12 vuotta putkeen kiusanneet ihmiset. Todella vaikuttava kirja.

Ainoa suositukseni on, että lukekaa tämä englanniksi! Mun mielestä tuo kirja oli ehkä vähän huonosti suomennettu, pysähdyin ainakin viidesti ihmettelemään mitä hemmettiä jollain jutulla oli tarkoitettu, kunnes tajusin, että se on suora käännös jostain englanninkielisestä sanonnasta, joka ei suoraan sanasta sanaan suomennettuna tarkoittanut kyllä yhtään mitään.. Muutenkin tossa kirjassa oli harvinaisen paljon suomennus-/kirjoitusvirheitä, joissain kohti puhuttiin väärästä nimestä vaikka tarkoitettiin ihan toista henkilöä jne. Eli jos kirjallisuus uppoaa englanniksi, niin tämä on ehdottomasti niitä teoksia, jotka kannattaa alkuperäiskielellä lukea!

Mutta. Nyt seuraa ehkä jotain sellaista, jota EN suosittele lukemaan, jos ET ole lukenut kirjaa, mutta haluat sen vielä lukea :D Jos siis jatkat tuon pienemmän printin lukemista, ja pilaan lukukokemuksesi, niin turha syyttää minua!

Eli haluaisin kysyä niiltä, jotka tän ovat jo lukeneet, mitä te tykkäsitte tuon kirjan lopusta?! Oonko ainoa, joka oikeasti pettyi siihen? Tai no, tein kyllä itselleni vähän saman kuin Pottereiden viimeisessä osassa, ja leikin, että ihan viimeistä lukua ei ollut olemassakaan. Mielestäni tolle kirjalle olisi ollut ehdottomasti kaikkein vaikuttavin loppu se toisiksi viimeinen luku, eli viimeinen, joka kertoi Peteristä. Jos se olisi jäänyt viimeiseksi, olisin varmaan itkenyt silmät päästäni, mutta nyt kirjan lopuks oli sellanen "lässynlää"-fiilis, ei se käy yhtään kuvaan! No, toisaalta rakastan raa'oissa kirjoissa juuri sitä vaikuttavuutta, joten mun mielestä tuohon tarinaan ympätty parin aikuisen välinen rakkaustarinakin oli "turha." Vai mitä te olette mieltä? :D

Ja nyt saa taas kaikki lukea: Mitkä teidän mielestänne ovat sellaisia kirjoja, jotka kaikkien tulisi lukea syystä tai toisesta? Mitkä on vaikuttaneet teihin kaikkein eniten :) ?

Uusimmat kirjalempparit

Lupasinpa teille sitä kirjapostausta, joten tässä olisi! Aikaisemmat suurlempparini löytyvät täältä, ja siellä onkin kommenttiboksissa aika huima kasa loistavia kirjasuositteluja vielä lisää moisia kaipaaville :) Inhoan itse liian paljastavia kirja-analyyseja, takakansitekstitkin jopa paljastavat juonta joskus ihan liikaa, joten kerron lähinnä kirjojen herättämistä fiiliksistä kuin niiden tarinoista - googlettelemalla löydätte sitten varmasti syvällisempi analyyseja noista, jos sellaisia joku kaipaa! Mutta tässä nämä minun elo-lokakuu välillä lukemani kirjat esiteltyinä lukemisjärjestyksenä!

Alan Drew : Vesipuutarhat
Tämän kirjan nappasin kannen perusteella kirjastotyöntekijöiden suosituksia esittelevästä hyllystä, ja takakannen teksti sai minut viimeistään tuon nappaamaan kotiin asti. Kirja kertoo tarinan siis kurditytöstä ja amerikkalaisesta pojasta 1990-luvun lopun Turkissa. Vaikka ei tämä kirja jostain syystä ihan omaan Top 5 -kirjalistaani pääse, niin ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, herättää ajatuksia ja avaa ehkä entistä enemmän silmiä uskontokultturien välisille eroille. Kirjailija on osannut luoda tuohon teokseen niin huimia ja todentuntuisia kuvauksia, että niihin pääsee palaamaan uudelleen ja uudelleen lukukokemuksen jälkeenkin. Mieleenpainuva tarina, ehdottomasti!

Kamila Shamsie : Poltetut varjot
Kirja lähtee liikkelle vuoden 1945 Nagasakista Japanista, ja kulkee aina Intian ja Pakistanin kautta New Yorkin kertoen yhden sukupolven tarinan nuoren nagasakilaisnaisen elämästä ja häntä ympäröivistä ihmisistä. Koskettava tarina, rakastan yli kaiken tällaisia yhden henkilön lähes koko ihmiselämän pituisia kertomuksia, joissa on mukana suuret elämänvaiheet ja muutokset. Luin tämän kirjan aika nopealla syötöllä tuon edellisen perään, ja aloitin tämänkin jälkeen heti uuden, joten tuon teoksen sellainen syvällisempi jälkipohdinta jäi varsin vähälle, mutta nyt pari kuukautta tuon lukemisen jälkeen kirjan maailma palaa kyllä kaikkine käännekohtineen kokonaan mieleen, ja sen tarina oli kaiken kaikkiaan myöskin niin upeasti kirjoitettu, että niihn tunnelmiin ja hetkiin pääsee helposti takaisin. Ehdottoman lukemisenarvoinen tarina, vaikka muistankin ehkä joissain lukuväleissä ajatelleeni, että saisi olla hieman nopeatempoisempi kirja. Tuo ajatus tosin katosi kirjan lopun jälkeen kokonaan.

Joyce Carol Oates : Haudankaivajan tytär

Kirjan takakannessa sanotaan jotain tyyliin "Tarina, jonka tulet muistamaan aina", ja se antoi aika suuret ennakko-odotukset tälle tarinalle. Kirja oli hyvä, mutta näistä neljästä selkeästi se viimeinen, jota suosittelisin. Kuitenkin kirjassa oli juuri ne tekijät, joita tämänkaltaisissa teoksissa rakastan - koko elämän mittainen tarina, syvää pohjustusta tapahtuneille, jouhevaa etenemistä ja monta sataa sivua! Välillä tuntui, ettei tarina etene mihinkään, ja alussa oli jopa hetkiä kun harkitsin sen lukemisen lopettamista, mutta onneksi en kuitenkaan lopettanut koska kokonaisuutena kirja oli varsin loistava. Se on muuten jännä, että joskus kirjasta ei lukiessa pidä niin paljon kuin lukemisen jälkeen - tai toisin päin: kirja on loistava ja sujuva luettaessa, mutta väsähtää jotenkin loppua kohti. Tämä on kuitenkin elämäntarina tytöstä, jonka perhe on maailmansotien välissä paennut Saksasta Yhdysvaltoihin. Se on tuon ajan tarina ennakkoluuloista, maahanmuutosta ja uudessa maailmassa pärjäämisestä - tai pärjäämättömyydestä.

Chimamanda Ngozi Adichie : Puolikas keltaista aurinkoa

Ja viimeisempänä, ja ehdottomasti näistä neljästä suurimpana lempparina on tämä äidiltäni lainaama yli 600-sivuinen teos 1960-luvun Nigeriasta. Tämä kirja kipusi ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkieni jokkoon, ja tulee varmasti pysymään siellä varsin vankasti. Vaikka kirja on pitkä, se oli kaikkein nopealukuisin näistä neljästä, eikä sitä olisi malttanut jättää hetkeksikään käsistään. Ja kun tarina loppui, toivoin, että se olisi ollut vielä pidempi, syventynyt vielä enemmän niihin asioihin, joista puhuttiin, koska olisin ihan kevyesti jaksanut tuota kertomusta lukea vielä toisetkin 600 sivua. Nigerian lähihistoria oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta tämän kirjan ansiosta olen kolunnut jo ainakin Wikipedian ja muutamat muut nettisivustot läpi eri nigerialaisista heimoista, Biafran valtiosta ja tuon ajan Afrikasta noin yleensä. Ihan mieletön kirja, ainoa miinus tosiaan ehkä siitä, että olisin halunnut lukea vieläkin enemmän tuota.. :)

Löytyikö yhteisiä suosikkeja? Tai täysin uusia teoksia? Olenkin jo käynyt seuraavat neljä kirjaa kirjastosta hakemassa, joista Khadran Attentaatin luinkin jo, mutta jos teille tulee vielä jotain uusia kirjasuosituksia mieleen, niin laittakaa ehdottomasti moisia tulemaan! On vain hyvä, että kirjalistani lukemista odottavista teoksista on lähes loputon :) !

Päivän lempparit

..Uni: Mun piti tehdä teille eilen postaus tälle päivälle kun viettelin junassa sen 4,5 tuntia matkalla tänne Joensuuhun siskoni luokse, mutta en sitten saanutkaan kaivettua läppäriä ollenkaan esiin koko matkan aikana. Ilmeisesti asia jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni, koska näin viime yönä unta, että tein tällasen vanhassa blogissa yleisenkin "kuukauden lempparit" -tyyppisen postauksen blogiin, joten kiitos ideasta alitajunnalleni, ei hullumpi postausehdotus! En tästä tänne uuteen blogiin mitään säännöllistä tapaa nyt kuitenkaan ota, ehkä sen verran vain, että jos "tarvitsee" monta pikkujuttua päästä kertomaan kerralla!

..Asu:

BY LISA O., 17 YEAR OLD STUDENT AND BLOGGER FROM SWEDEN

..Kirja: Sen sijaan, että olisin siis bloggaillut eilen matkallani, luin loppuun Yasmin Khadran Attentaatin, jota joku lukijoista minulle oli loppukesäisessä kirjapostauksessani minulle suositellut :) Kirja oli ajatuksia herättävä, ja todella nopealukuinen, ja voin sitä muillekin suositella - ainoa miinus tulee siitä, että kirjassa oli vain parisataa sivua, ja koska mulla on fiksaatio piiiitkin kirjoihin, oon aika epäileväinen kaikkea kaunokirjallisuutta kohtaan, joissa sivuja on alle 400.. Olisin luultavasti rakastanut tuotakin teosta yli kaiken, jos se olisi ollut vähintään tuon tuplat pidempi, samalla tarinalla, suurellamma alustamisella ja syventymisellä, mutta ehdottomasti nytkin lukemisen arvoinen!

Isompaa kirjapostausta on muuten tulossa tässä lähiaikoina myös muista elokuun jälkeen lukemistani kirjoista, pysykää siis linjoilla ;)

..Suunnitelma: Kunhan jaksan nousta täältä sängyn uumenista ja käydä vähän laittautumassa, lähden tuon pikkusiskoni kanssa vähän kiertelemään Joensuun kauppoja ja sitten syömään kaupungille. Palkkapäivä, jee! Treffailen tänään myös rakasta täällä asuvaa ystävääni, voi mulle alkaa tulla kohta taas kamala kaipuu paluumuuttaa jonnekin tänne Itä-Suomeen tuolta kaukaa Helsingistä, kun kaikki parhaimmat ihmiseni asuvat täällä eikä siellä :) No, onneksi tänne pääsee aina helposti kyläilemään!

(http://justcallmechin.tumblr.com/)

..Varaus: Matkakuumeeseen tulikin jo pienen pientä helpotusta joulukuulle, kun varattiin Kimmon kanssa miniloma Tallinnaan :) Yksi yö tuolla ollaan pari viikkoa ennen joulua, eli lahjashoppailua ja yhteistä aikaa tiedossa, sydän sille! Tammikuisen kohteen kanssa ollaan taas päätymässä siihen Barcelonaan, Kimmo lopullisen valinnan sai tehdä, onhan kyseessä herran synttäriviikonloppu. :) Matkaa ei ihan vielä olla varattu, mutta Norwegian sinne lentää edullisesti ja Hotels.com tarjoaa taas varmaan parhaat majoitusvaihtoehdot, kuten aiemmillakin matkoillamme :)

..Onnekas: Onnetar suosi tällä kertaa 50 euron Andiamon lahjakortilla Elli S. -nimellä kommentoinutta tyttöstä arvonnassani! Laitathan yhteystietosi minulle sähköpostilla, niin saan lahjakortin sinulle lähetettyä :)

..Biisi:

The Crash : Still Alive

Kirjastoreissun innoittamana lempparikirjoja

Arvatkaa missä kävin aiemmin tällä viikolla! Kirjastossa, tadaa! Luen normaalisti useita, joskus melkein jopa kymmeniä kirjoja vuodessa, aina, joka paikassa ja kaikkialla pitää olla kirja mukana. Vuonna 2009 luin 25 kirjaa, viime vuonna 11. Ja tänä vuonna tähän mennessä lähemmäs kymmentä kirjaa nytkin päästäisiin, jos laskisin kaikki varhaiskasvatuksen ynnä muun koulussa määrätyn aiheen opukset mukaan, mutta jos nyt ihan näissä kaunokirjallisuuden teoksissa pysytään niin olen lukenut tänä vuonna tasan yhden kirjan. Yhden. JA senkin tammikuussa? Kyseessä oli Kjell Westön Älä käy yöhön yksin -teos, joka oli oikeasti hyvä, mutta eipä sen jälkeen ole kirjojen kansia tullut availtua.

Nyt piipahdettiin kuitenkin tiistaina Sellossa, ja sillä aikaa kun Kimmo kävi hakemassa autolleen vakuutustarjouksia, minä seikkailin kohti kirjastoa. Maksettuani n. 15 euron sakot ja päästyäni näin lainakiellostani eroon (hups...), löysin tieni pitkästä aikaa kaunokirjallisuuden osastolle. ♥ Olen kyllä jatkuvasti keräillyt eri lehdistä/blogeista yms. kirjasuosituksia, ja nyt nappasinkin oikein neljä kappaletta kirjoja kotiin vietäväksi! Taisivat muuten kaikki olla jonkun Trendin numeron kirjasuosituslistalla, jos en täysin väärin muista! Ensimmäisen lukeminen on jo aloitettu, ja en oikeasti tajua miten olen voinut olla taas näinkin kauan lukematta!

Ja ihan vaan koska kirjoista nyt päästiin puhumaan, ajattelin samalla esitellä teille mun kaikkien aikojen lempparikirjat! En kamalasti itse tykkää lukea mitään kirja-arvosteluita, monesti jo takakansien tekstitkin spoilaa liikaa juonta, joten moisia esitelmiä ei ole nyt kyseessä, ihan vain lempparikirjani teillekin tietoon!

1. Lionell Shriver: Poikani Kevin

Tää on joku mielettömin, vaikuttavin, mieleenpainunein ja paras kirja, mitä olen ikinä lukenut. Tämä on samalla kauhea ja lohdullinen, ajankohtainen ja aiheeltaan varmaan ikuinen, ainakin nykymaailmassa. Aluksi en tosin meinannut millään päästä kirjaan mukaan, ja se tuntui ehkä vähän tylsältäkin, mutta onneksi annoin tälle mahdollisuuden. En edes usko, että pystyn lukemaan tästä kamalasti vaikuttavampaa kirjaa koskaan. Ihan tälleen vaatimattomasti sanottu joo, enkä tiedä onko muut samaa mieltä, mutta muhun tää ainakin henkilökohtasesti iski ja kovaa.

2. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Tän taisin lukea kaksi kesää sitten äitini suosituksesta, ja oli ihan mieletön! Koskettava, vaikuttava ja sai taas ajattelemaan asioita ihan uudella tavalla. Mulle jäi tästä kirjasta sellanen fiilis, että haluaisin lukea lisää samantyyppisiä kirjoja lähi-Idän elämästä, joten jos tiedätte jotain hyviä niin saa suositella!

3.Jeffrey Eugenides: Middlesex

Tässä kirjassa rakastuin ehdottomasti siihen suureen maailmaan, joka Eugenides on teokseen onnistunut luomaan. Kirjassa taisi olla reippaasti yli 500 sivua, ja vahvisti siten entisestään käsitystäni siitä, että kirja voi olla hyvä vain jos sellaiset 400 sivua ylittyy :D Tarkoittaen lähinnä sitä, että rakastan yli kaiken kirjoja, jossa ehditään luomaan suuret puitteet kaikelle tapahtuvalle, pystyn nimittäin edelleen palaamaan tämänkin kirjan "hetkiin" ja tunnelmiin, mitä lyhyemmissä kirjoissa ei ehkä välttämättä samalla tavalla saada luotua. Mutta huima kirja siis kyllä, lähtee kaukaa päähenkilön isovanhemien elämästä Kreikasta ja päätyy melko nykyaikaan Amerikassa.

4. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran

Rakastan Kjell Westön kirjoja, koska rakastan Helsinkiä ja etenkin historiakuvauksia tästä kaupungista. Tätä kirjaa rakastan Westön kirjoista ehkä eniten siksi, että se sijoittuu Suomen kansalais-/veljes-/sisällissodan aikoihin, miksi sitä ikinä nyt haluaakaan kutsua, joten historian ihanat yksityiskohdat ainakin pääsevät kunnolla mukaan. Ihana. Myös näihin tunnelmiin ja näiden ihmisten elämiin pystyy palaamaan mielessään vaikka heti. ♥

5. Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo

Tämä on myös yksi niistä kirjoista, jotka on vaikuttanut muhun ihan äärimmäisen vahvasti, enkä välttämättä edes ymmärrä miksi.. :D Kyseessä on upeasti kirjoitettu, vahvasti erilainen rakkaustarina, joka kaikkine yksityiskohtineen sai mut ihan kyyneliin vaikka kuinka monta kertaa. Yksinkertaisesti, ihan mielettömän ihana kirja.

6. Dave Pelzer: Pimeän poika
Omaelämäkerrallinen kirja hyvin kaltoinkohdellusta pojasta, ja selviämistarina aikuisuuteen asti. Tän oon kans merkannu tonne lukemieni kirjojen listaan isolla sydämellä varustettuna, mutta tästä en ihan niin paljoa kyllä muista, mitä toivoisin. Ehdottomasti kuitenkin lukemisen arvoinen teos on kyseessä!

Muita lemppareita lähivuosilta on ollut mm. Kjell Westön muut Helsinki-trilogian kirjat Älä käy yöhön yksin & Leijat Helsingin yllä, Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin, Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogia, Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicides, John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa (joka ois tosin voinut kuulua tohon Top kutoseen Pelzerin kirjan tilalta) sekä tietenkin Harry Potterit! "Hömppäkirjoille" en ole vieläkään lämmennyt, mitkään himoshoppaajat sun muut eivät ihan heti lukulistalleni ole siis päätymässä :D

Muita kirjaintoilijoita lukijoideni joukossa? Mulle saa myös aina ja ikuisesti tulla suosittelemaan omia lempikirjojaan, rakastan listata kirjoja, jotka haluaisin lukea joskus tulevaisuudessa!