Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Hiuksia, peilikuvia ja pientä avautumisen poikasta

tiistai 1. marraskuuta 2011

Hiuksia, peilikuvia ja pientä avautumisen poikasta

Kampaajalta selvitty hengissä (ja ilman katastrofeja jee), nyt jään odottelemaan sitten siskoni soittoa milloin saan hänet lääkärikeskukselta käydä kotiin nappaamassa - siellä mun pientä sisartani leikellään parhaillaan polven katkenneen eturistisiteen takia :( Hoitelen sisartani vielä tämän päivän Joensuussa, ja huomenna vien pikkuiseni äidille ja isille hoitoon Varkauteen, ja jatkan itse matkaa Helsinkiä kohti. Vaikka siis täällä siskoni luona olenkin paljon tuon leikkauksen takia tukena ja apuna, on nää muutama päivää erossa omasta arjesta tehnyt kyllä ihan mielettömän hyvää.

Kirjoittelinkin jo tuossa vajaa kuukausi takaperin muutaman epämääräisen sanasen vähän raskaammasta syksystäni, ja vaikka miten kovasti tuolloin lokakuun alussa toivoin, että ne olivat jo takana päin, niin paskan marjat. Jos vaan mahdollista, niin asiat menivät vielä enemmän mutkalle ja oikeasti meinasi varsin pahasti alkaa näyttää siltä, että viettelisin tämän syksyn ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen ihan yksin. Ja vaikka se on viimein asia mitä kumpikaan meistä olisi halunnut, tuli arjesta varsin rankkaa. Kun yhteen kasaan laitetaan kaikki 4,5 vuoden enemmän tai vähemmän käsittelemättä jääneet ongelmat, ei siitä ehkä oikein muuta voikaan syntyä kuin järjetön solmu, josta on oikeasti hyvin vaikeaa enää löytää sitä pienen pientä langanpäätä, josta koko vyyhtiä voisi lähteä purkamaan.


Ja tämän takia olenkin ollut varsin lamaantunut koko alkusyksyn. Olen antanut vähiäkin vuorojani työkavereilleni, istunut himassa, koittanut pitää blogia kasassa kuitenkaan jaksamatta tippaakaan panostaa yhtään sen pidempiin postauksiin ja suurempiin ajatuksiin, en ole edes avannut syyskuun jälkeen koneeltani sitä tiedostoa, jonka piti olla joulukuuhun mennessä valmis kanditutkielma. Oon myös hieman eristäytynyt kavereistani, koska mulla on mennyt totaalisesti hermot siihen, että multa ollaan jatkuvasti kyselemässä miten menee, koska en mä oo ihan oikeasti tiennyt miten mulla menee. Tuntuu raskaalta olla "tilivelvollinen" kenellekään muulle yhtään mistään, puhua muille fiiliksistään ennen kuin on saanut edes ne omat ajatuksensa selvitettyä.

Ja nyt kun asiat ihan oikeasti alkavat suhteeni suhteen olla jo huomattavasti paremmin, tajuan tällaisen pienen etäisyyden jälkeen miten paljon mun tarvitseekaan taas ryhdistäytyä, että pääsen mukaan siihen perusarkeen, saan itseäni niskasta kiinni koulun kanssa ja jaksan taas vastailla huolestuneiden kavereideni viesteihin (joista tosin ne parhaimmat ovat onneksi tunteneet jo minut sen verran kauan, että tietävät mun avautuvan vasta sitten kun on sen aika, eikä yhtään sitä aiemmin). ♥ Ja nyt kun olen hetken ollut täällä kauempana kotoa, näen jo kaipaavani kovasti sitä tuttuja ja turvallista perusarkea, töitä, blogia, koulujuttuja, ystävien näkemistä sekä K:n töistä kotiin odottamista, jotta voidaan viettää ilta sohvannurkassa hyvää leffaa katsoen. Koska se on se mistä nautin, ja mitä oikeasti tarvitsen, eikä mikään muu. ♥

Ja jotten nyt ihan liian henkilökohtaiseksi avautumiseksi mene, niin kuvituksena tosiaan muutama laadukkaampaakin laadukkaampi sneak peak -kuva uudesta kuontalostani, en tiedä välittyykö tuo niin kuvista, mutta on se tummempi, ehdttomasti tummempi miltä se noissa kuvissa näyttää! (ja vertailkaapa kuitenkin vaikka tähän ja tähän vanhasta blogista löytyneeseen hehkeään kuvaan, on siinä jo niihinkin hieman eroa:) ) Kampaajan suositusten mukaan pysyttiin varsin viileässä sävyssä, jottei viedä kaikkea viimeistäkin sävyä kasvoiltani ja tehdä niistä entistä kalpeampia, ja oikeastaan syvennettiin vaan reippaammalla kädellä omaa väriäni - itse rakastan tätä jo nyt kovasti, se on ihanan hiekkaisen maantie, hyvin hyvällä vain. Vaihtelua elämään ja sitä rataa myös hiusten osalta! Ja eiköhän takaisin Helsinkiin päästyä Kimmo taas joudu kameran taakse kuvailemaan vähän parempiakin otoksia uutuustukasta. :)

Tunnisteet: ,

14 kommenttia:

1. marraskuuta 2011 klo 14.39 , Blogger Tinja kirjoitti...

ihana postaus ja ihana kuulla, että sulla menee jo paremmin.<3 ei mulla muuta!

 
1. marraskuuta 2011 klo 15.41 , Blogger jenni kirjoitti...

isot pusut ja voimahalit täältä suunnalta! olet laura ihana, muistahan se :)♥

 
1. marraskuuta 2011 klo 15.47 , Blogger Polaliina kirjoitti...

Hyvältähän nuo hiukset nyt näyttää:) Sen verran, mitä ne nyt noista kuvista näkyy ainakin. Voikun tekis mieli itsekin pistää hiukan vaaleammaksi. Voimia sulle arjen selvittelyyn! Oman elämän pohtiminen, kasvaminen ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen vie aikaa. Kannattaa jaksaa olla armollinen itselleen ja opetella nauttimaan niistä pienistä arjen iloista :)

 
1. marraskuuta 2011 klo 16.12 , Blogger llaura kirjoitti...

anonyymi: sori en julkaissut kommenttiasi, en halua siskoni osoitetta sen kummemmin tänne, tunnistaa kadun ketkä tunnistaa :) mutta kiitos kuitenkin tsempeistä!

Tinja:

jenni: kiitos muru, olet varsin ihana itsekin! ♥

Polaliina: kiitos kovasti, eiköhän tää tästä! :)

 
1. marraskuuta 2011 klo 17.39 , Blogger Karoliina kirjoitti...

haleja ja parempaa syksyn jatkoa <3
blogis on ihana, susta puumattakaan :)

 
1. marraskuuta 2011 klo 17.44 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voih. On kamalaa luulla pahimman olevan takana ja huomata sen olevan vielä edessä. Mulla oli muutama syksy sitten ihan sama juttu. Nyt onneksi elämä on kivaa siihen verrattuna. Toivottavasti sullakin helpottaa :)

 
1. marraskuuta 2011 klo 19.03 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

jaksuja teille <3
elämä valitettavan usein yllättää eikä ees hyvällä tavalla...kyllä te selviätte!
ihana uus tukka =)
nasu86

 
1. marraskuuta 2011 klo 19.21 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hyvä että sulla/teillä alkaa olla asiat paremmin. Toivotaan ainakin, että asiat kääntyy vielä parhain päin. :) Tsemppiä syksyyn!

-smes

 
1. marraskuuta 2011 klo 21.10 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Jaksuja toivotan sulle minäkin.... Mitähän kaikkia latteuksi tähän vois kirjottaa... ehkä osuvin ois et elämä välillä on, mut onneks sit välillä on ihan kivaaki :) Okei, mulla ei nyt oikeen irtoo mitään järkevää. Mut jaksuja <3

 
2. marraskuuta 2011 klo 23.48 , Blogger HerminiCa kirjoitti...

Niin paljon voimia sinne kaikkeen, itsellänikin tuo kandityö ensi vuonna edessä, enkä voisin kuvitellakkaan mitään ylimääräistä stressiä mikä veisi viimeisimmätkin puhdit kaikesta tekemisestä. onneksi on hommat nyt jo paremmin :)

 
3. marraskuuta 2011 klo 9.44 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Jaksamista!

Kivat hiukset.

 
3. marraskuuta 2011 klo 19.24 , Blogger More To Love!-Mimmi kirjoitti...

Tsemppiä kandin kanssa...

Terkuin,
kaks vuotta oppari matkassa roikkunut

 
4. marraskuuta 2011 klo 10.09 , Blogger llaura kirjoitti...

Karoliina: kiitos. ♥

anonyymi: toivottavasti!

nasu86: kiitos ♥

smes: toivottavasti joo :)

Herminica: toi kandi ois viel ihan kiva tehdä, jos jaksais keskittyä.. no, ehkä tää tästä!

anonyymi: kiitos! parempia kuvia odotellessa, on ne tummemmat kun näissä kuvissa :)

Mimmi: kiitos, taitaa mun kunnianhimoset suunnitelmat kans saada se jouluks valmiiks ehkä ihan hippasen kaatua... :D

 
6. marraskuuta 2011 klo 18.42 , Blogger iines kirjoitti...

voi Laura! meidän pitää kyllä piakkoin nähdä, niin voit samalla vähän estää tätä mun omaa eristäytymistä kaikesta muusta kun töistä :(

 

Lähetä kommentti

pst, ennen kuin jätät kommentin, lue tämä pieni FAQ/UKK :--)
Olen 178cm pitkä,
koirani on japaninpystykorva,
teen kollaasit ja muokkaan kuvani PhotoFiltrellä,
ja jos sinulle näkyy tässä blogissa valkoinen laatikko tekstin/kuvien päällä, en osaa tehdä sille mitään, mutta kokeile vaihtaa selainta vaikka Mozillaan siitä Exploreristasi, tai päivitä se omasi ainakin uudempaan versioon, josko se sitten auttaisi! :--)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu