Uusimmat kirjalempparit

Lupasinpa teille sitä kirjapostausta, joten tässä olisi! Aikaisemmat suurlempparini löytyvät täältä, ja siellä onkin kommenttiboksissa aika huima kasa loistavia kirjasuositteluja vielä lisää moisia kaipaaville :) Inhoan itse liian paljastavia kirja-analyyseja, takakansitekstitkin jopa paljastavat juonta joskus ihan liikaa, joten kerron lähinnä kirjojen herättämistä fiiliksistä kuin niiden tarinoista - googlettelemalla löydätte sitten varmasti syvällisempi analyyseja noista, jos sellaisia joku kaipaa! Mutta tässä nämä minun elo-lokakuu välillä lukemani kirjat esiteltyinä lukemisjärjestyksenä!

Alan Drew : Vesipuutarhat
Tämän kirjan nappasin kannen perusteella kirjastotyöntekijöiden suosituksia esittelevästä hyllystä, ja takakannen teksti sai minut viimeistään tuon nappaamaan kotiin asti. Kirja kertoo tarinan siis kurditytöstä ja amerikkalaisesta pojasta 1990-luvun lopun Turkissa. Vaikka ei tämä kirja jostain syystä ihan omaan Top 5 -kirjalistaani pääse, niin ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, herättää ajatuksia ja avaa ehkä entistä enemmän silmiä uskontokultturien välisille eroille. Kirjailija on osannut luoda tuohon teokseen niin huimia ja todentuntuisia kuvauksia, että niihin pääsee palaamaan uudelleen ja uudelleen lukukokemuksen jälkeenkin. Mieleenpainuva tarina, ehdottomasti!

Kamila Shamsie : Poltetut varjot
Kirja lähtee liikkelle vuoden 1945 Nagasakista Japanista, ja kulkee aina Intian ja Pakistanin kautta New Yorkin kertoen yhden sukupolven tarinan nuoren nagasakilaisnaisen elämästä ja häntä ympäröivistä ihmisistä. Koskettava tarina, rakastan yli kaiken tällaisia yhden henkilön lähes koko ihmiselämän pituisia kertomuksia, joissa on mukana suuret elämänvaiheet ja muutokset. Luin tämän kirjan aika nopealla syötöllä tuon edellisen perään, ja aloitin tämänkin jälkeen heti uuden, joten tuon teoksen sellainen syvällisempi jälkipohdinta jäi varsin vähälle, mutta nyt pari kuukautta tuon lukemisen jälkeen kirjan maailma palaa kyllä kaikkine käännekohtineen kokonaan mieleen, ja sen tarina oli kaiken kaikkiaan myöskin niin upeasti kirjoitettu, että niihn tunnelmiin ja hetkiin pääsee helposti takaisin. Ehdottoman lukemisenarvoinen tarina, vaikka muistankin ehkä joissain lukuväleissä ajatelleeni, että saisi olla hieman nopeatempoisempi kirja. Tuo ajatus tosin katosi kirjan lopun jälkeen kokonaan.

Joyce Carol Oates : Haudankaivajan tytär

Kirjan takakannessa sanotaan jotain tyyliin "Tarina, jonka tulet muistamaan aina", ja se antoi aika suuret ennakko-odotukset tälle tarinalle. Kirja oli hyvä, mutta näistä neljästä selkeästi se viimeinen, jota suosittelisin. Kuitenkin kirjassa oli juuri ne tekijät, joita tämänkaltaisissa teoksissa rakastan - koko elämän mittainen tarina, syvää pohjustusta tapahtuneille, jouhevaa etenemistä ja monta sataa sivua! Välillä tuntui, ettei tarina etene mihinkään, ja alussa oli jopa hetkiä kun harkitsin sen lukemisen lopettamista, mutta onneksi en kuitenkaan lopettanut koska kokonaisuutena kirja oli varsin loistava. Se on muuten jännä, että joskus kirjasta ei lukiessa pidä niin paljon kuin lukemisen jälkeen - tai toisin päin: kirja on loistava ja sujuva luettaessa, mutta väsähtää jotenkin loppua kohti. Tämä on kuitenkin elämäntarina tytöstä, jonka perhe on maailmansotien välissä paennut Saksasta Yhdysvaltoihin. Se on tuon ajan tarina ennakkoluuloista, maahanmuutosta ja uudessa maailmassa pärjäämisestä - tai pärjäämättömyydestä.

Chimamanda Ngozi Adichie : Puolikas keltaista aurinkoa

Ja viimeisempänä, ja ehdottomasti näistä neljästä suurimpana lempparina on tämä äidiltäni lainaama yli 600-sivuinen teos 1960-luvun Nigeriasta. Tämä kirja kipusi ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkieni jokkoon, ja tulee varmasti pysymään siellä varsin vankasti. Vaikka kirja on pitkä, se oli kaikkein nopealukuisin näistä neljästä, eikä sitä olisi malttanut jättää hetkeksikään käsistään. Ja kun tarina loppui, toivoin, että se olisi ollut vielä pidempi, syventynyt vielä enemmän niihin asioihin, joista puhuttiin, koska olisin ihan kevyesti jaksanut tuota kertomusta lukea vielä toisetkin 600 sivua. Nigerian lähihistoria oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta tämän kirjan ansiosta olen kolunnut jo ainakin Wikipedian ja muutamat muut nettisivustot läpi eri nigerialaisista heimoista, Biafran valtiosta ja tuon ajan Afrikasta noin yleensä. Ihan mieletön kirja, ainoa miinus tosiaan ehkä siitä, että olisin halunnut lukea vieläkin enemmän tuota.. :)

Löytyikö yhteisiä suosikkeja? Tai täysin uusia teoksia? Olenkin jo käynyt seuraavat neljä kirjaa kirjastosta hakemassa, joista Khadran Attentaatin luinkin jo, mutta jos teille tulee vielä jotain uusia kirjasuosituksia mieleen, niin laittakaa ehdottomasti moisia tulemaan! On vain hyvä, että kirjalistani lukemista odottavista teoksista on lähes loputon :) !